perjantai 23. heinäkuuta 2021

Asuntoautomatka - miten lapsilla sujui?

Miten meidän matka lasten kanssa meni? Lapset ovat nyt 8- ja 4 (melkein 5) -vuotiaat. Ajoa kertyi kahden viikon aikana noin 4500 kilometriä, mikä on mielestäni oikein kunnioitettava kilometrimäärä Niskasille. 

Alkumatkasta lapset kärsivät siitä mistä muutkin: kuumuudesta. Ei meinannut tulla uni, kun autossa oli niin kuuma (niin, milläs sitä olisi viilentänyt, kun ilmastointia ei ollut). Onneksi sää viileni, sillä matkasimme pohjoista kohden.

Jaksotimme ajamista parin tunnin pätkiin, mikä oli välttämätöntä myös mukana olleille aikuisille. Itse asiassa muutama parin tunnin pätkä saman päivän aikana oli jo todella paljon. Pysähdykset (yleensä huoltoasemilla, mutta muuallakin) olivat todella tarpeen.

Maisemien katselu oli ykkösviihdettä autossa, samoin nukkuminen. Meillä oli mukana Naakan puhelin ja lisäksi n. 20 euroa maksanut retropelikone (kiitoksia isovanhemmat ;) ), josta tosin loppui patterit jo ensimmäisen viikon aikana.

Otin mukaan Oppi ja Ilo - tehtäväkirjoja. Lieneekö syynä vanhat kirjat vai mikä, ne eivät oikeastaan kiinnostaneet lapsia ollenkaan. Taidan heittää pari vanhinta roskikseen. Pienet lelut toimivat, samoin Naakan Pop it -lelu. 

Sinänsä meillä oli matkalla samanlainen rytmi kuin kotonakin: heräämiset, aamupalat jne. tapahtuivat samassa järjestyksessä kuin kotonakin. Omatoimisuus (lasten osalta) ei matkalla kukoistanut - autossa oli yksinkertaisesti helpompi toimittaa asioita lasten puolesta kuin että ahtaissa tiloissa olisi liikehtinyt samanaikaisesti 4 ihmistä.

Lapsille niin moni asia oli upeaa: erityisesti Norjassa käynti. Kun tulimme Norjan puolelle ja vuoristo alkoi, Naakka sanoi lukemattomia kertoja, ettei meinaa uskoa, että on tosiaan täällä ja näkee vuoria. Uutta oli myös norjalaisten elintarvikeliikkeiden anti ;) 

Matkaväsymys alkoi iskeä oikeastaan vasta ihan viimeisinä matkapäivinä. Kun palasimme Pohjois-Suomeen, lapset alkoivat haikailla kavereita ja ilmoitella että autossa istuminen on tylsää. Olen sitä mieltä, että molemmat kestivät huimat kilometrimäärämme todella upeasti.

Jos erityisesti jokin asia tuotti vaikeuksia, niin itikat. Esikoisellani on hyönteispelko ja kuopus taas saa kamalat reaktiot hyttysenpuremista (uskomattomat paukamat). Zyrtec oli onneksi mukana, ja Pohjois-Norjassa ei ollut itikoita.

PS. Museot ovat edelleen kummankin lapsen suosiossa, joten niissä vierailimme usein. 

PPS. Oli siitä lämmöstä hyötyäkin. Pariasteinen jäämeri ei houkutellut ketään uimaan, mutta esimerkiksi Muonionjoki oli ihanan vilpoinen uimakokemus (tosin Touhi ei siitä innostunut, Naakka sitäkin enemmän).

PPPS. Molemmat lapset ovat sitä mieltä, että on kiva olla taas kotona, mutta uudelle matkalle sopii sitten ensi vuonna lähteä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...