Tervetuloa uusi lukukausi ja Wilma-viestien tulva

Kuopuksen esikoulu alkaa kohta. Tilanne on logistisesti haastavampi kuin Naakka-isosiskolla. Tilanpuutteen vuoksi eskaria käydään kolmessa eri toimipisteessä niin, että Touhi saattaa päivän aikana olla juurikin kolmessa toimipisteessä (ei kannata edes kysyä, miksi yksi ryhmä ei toimi yhdessä pisteessä)...

Tilannetta helpottamaan saimme jo toukokuussa lukujärjestyksen - nyt pitää vain muistaa katsoa sitä joka ilta ennen kuin se toivottavasti muistuu mieleen. Naakka käy koulua (säätää) kahdessa ryhmässä. Tämän vuoksi ryhmätiedotteet pitäisi lukea molempien ryhmien osalta. Esim. erilaisilla retkillä Naakka käy yleensä kahdesti - retket suuntaavat eri paikkoihin.

Nämä ovat ns. perusasioita. Sitten on vielä ilmoituksia spesiaaliläksyistä (joka viikko on jotakin, jota pitäisi viedä kouluun tai erityisesti harjoitella lapsen kanssa, huh!

Ajatuksena on hienoa, että vanhempia osallistetaan. Onhan hyvä, että vanhempikin on kärryillä siitä mitä koulussa tehdään. Olemme saaneet olla mukana monenlaisessa. Käytännössä - välillä ainakin minusta tuntuu, että Wilma-viestien tulva on loputon. Odotan vain Touhin koulun alkua, kun viestejä alkaa tulla kahdesta lapsesta. Esikoulussakin on jo työtä - siis vanhemmille.

Kun kävin koulua 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, oli oletus, että lapsi opettelee itse muistamaan ja huolehtimaan asioita. Muistettavia asioita väkerrettiin reppuvihkoon kirjoitusharjoituksena ja vihkoa kiikutettiin vanhemman luettavaksi,

Jos ei muistanut tehdä läksyä, jäätiin tekemään koululle. Jos myöhästyi, siitäkin tuli pidemmän päälle jokin sanktio - siis oppilaalle. Nykyään tuntuu, että tekemättä jättämisestä tulee sanktiot vanhemmille. Ainakaan Naakka ei vaikuta kohta kolmasluokkalaisena olevan kovinkaan omatoimisessa vaiheessa muistamisten kanssa.

Olen jäänyt miettimään, olisiko esimerkiksi omista tavaroista huolehtiminen tehokkaampaa, jos siitä vastuutettaisiin enemmän nimenomaan Naakkaa. Jotenkin tuntuu, että "käykää kotona läpi" -kehoituksia tulee harva se päivä. 

Kaikki on varsinkin viime keväänä sujunut Naakan kohdalla suhteellisen hyvin. Unohduksia on tullut niin Naakalle kuin hänen vanhemmilleen. Otamme hänen koulunkäyntinsä vakavasti. Kuitenkin, joku hilavitkutin unohtuu viedä kouluun tai tuoda sieltä takaisin melkein joka viikko :D 

Mitä sitten haluan tällä kirjoituksella sanoa? Jotenkin tuntuu. että pienemmällä viestimäärällä asiat voisivat mennä paremmin perille. Jotenkin tuntuu, että vastuu muistamisista pitäisi kohdistaa enemmän oppilaaseen kuin vanhempaan - jos tämä tuntuu liialliselta, ehkäpä muistamiset pitäisi rajoittaa sellaiseen määrään, jonka tietynikäinen lapsi hallitsee. Ei niin, että muistamiset tulevat vanhemmille koska niitä on liikaa. Tietty määrä on vanhemmillekin liikaa.