Liikuntarajoitteisuus ja vammaisuus sekä taksietu

Olen vammainen ja liikuntarajoitteinen. Havaitsin asian viime keväänä, kun olin saanut whiplash-diagnoosini. Minulle oivallus oli oikeastaan helpotus. Aiemmin olin ollut vain henkilö, joka on terve, mutta harvinaisen huono pitämään huimauksensa kurissa.

Minulle nämä käsitteet eivät ole ongelma. Ne auttavat määrittelemään tilannettani. Ne kertovat (lähinnä minulle), että minulla on vaikeuksia tietyissä asioissa. Tiettyjä paikkoja ja tilanteita joudun vammani takia myös välttämään.

Kohtaan liikuntarajoitteisuuteni päivittäin. Jos esimerkiksi jokin suunniteltu vapaa-ajan aktiviteetti on pitkäkestoinen tai hankalan matkan päässä, jää se usein pois laskuista. Oma haasteensa (sekä mahdollisuutensa) ovat matkat, joihin palaan myöhemmin.

Ainoa "vammaisetuus" jota olen hakenut, ovat liikuntarajoitteisille tarkoitetut taksisetelit  (muutama edestakainen matka kuukaudessa), mutta hakemukseni on tainnut jäädä sille tielleen. Täytyypä selvittää asiaa, kun energiaa taas riittää.

Taksietu vaikuttaisi elämänlaatuuni huimasti. Pääsisin pari kertaa kuukaudessa helposti haluamaani kohteeseen  (olipa se sitten pieni taidenäyttely tai uimahalli) ihan itsekseni.  Se, että saa tehdä asioita itse, on oikeasti iso juttu!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe