Viidentoista minuutin urkukonsertti
Kun on liikunta- ja myös paikallaanolorajoitteinen, on pakko olla vapaa-ajan suhteen varsin kekseliäs. Uudet elämykset ehkäisevät alakuloisuutta ja vievät ajatukset pois omasta surkeudesta. Olen huomannut, että vapaa-ajan laatuun panostaminen on erityisen tärkeää. Tässä on kuitenkin omat haasteensa.
Erityisesti silloin, kun minulla ei ollut vielä diagnoosia, sain monesti kuulla, kuinka tärkeää on elää mahdollisimman normaalia elämää ja sinnitellä vapaa-ajan riennoissa vaikka väkisin. Yritin tätä pitkään. Invalidielämän "asiantuntijana" voin kuitenkin omalla kohdallani todeta, että se pakkosinnittely ei todellakaan kannata! Siitä jää vain p*skanmaku suuhun ja kammo sitä kyseistä ajanviettopaikkaa kohtaan. Itse muistan monista paikoista vain sen, kuinka siellä tuli huimaus ja heikotus, ja kuinka oksensin kyseisen paikan vessassa ja toivoin, että niska alkaisi taas toimia vähän paremmin.
Konserttien, elokuvien ja edellisessä kirjoituksessani mainitsemien ravintolailtojen kanssa on ongelmana usein tuo ajanvietteen liian pitkä kesto. Nimenomaan se saa minut usein jäämään kotiin. Pari päivää sitten luin eräästä lehdestä, että Helsingin Tuomiokirkossa on joka keskiviikko maksuton urkuvartti, joka nimensä mukaisesti kestää vain 15 minuuttia. Voiko näin täydellistä konsertin kestoaikaa ollakaan! Siispä...sopivana keskiviikkona ihan lähiaikoina, Rouva Niskanen etsii kaapista parhaan jakkupukunsa ja olkalaukkunsa, ja suuntaa kirkkoon urkumusiikkia kuuntelemaan!
Erityisesti silloin, kun minulla ei ollut vielä diagnoosia, sain monesti kuulla, kuinka tärkeää on elää mahdollisimman normaalia elämää ja sinnitellä vapaa-ajan riennoissa vaikka väkisin. Yritin tätä pitkään. Invalidielämän "asiantuntijana" voin kuitenkin omalla kohdallani todeta, että se pakkosinnittely ei todellakaan kannata! Siitä jää vain p*skanmaku suuhun ja kammo sitä kyseistä ajanviettopaikkaa kohtaan. Itse muistan monista paikoista vain sen, kuinka siellä tuli huimaus ja heikotus, ja kuinka oksensin kyseisen paikan vessassa ja toivoin, että niska alkaisi taas toimia vähän paremmin.
Konserttien, elokuvien ja edellisessä kirjoituksessani mainitsemien ravintolailtojen kanssa on ongelmana usein tuo ajanvietteen liian pitkä kesto. Nimenomaan se saa minut usein jäämään kotiin. Pari päivää sitten luin eräästä lehdestä, että Helsingin Tuomiokirkossa on joka keskiviikko maksuton urkuvartti, joka nimensä mukaisesti kestää vain 15 minuuttia. Voiko näin täydellistä konsertin kestoaikaa ollakaan! Siispä...sopivana keskiviikkona ihan lähiaikoina, Rouva Niskanen etsii kaapista parhaan jakkupukunsa ja olkalaukkunsa, ja suuntaa kirkkoon urkumusiikkia kuuntelemaan!
Kommentit
Lähetä kommentti