Sairaus- ja elokuvapäivä
Lapselle iski viime yönä jonkinlainen hengitystietulehdus. Yskä oli alkanut jo edellisenä päivänä, kurkkukipu todennäköisesti myös. Yöllä yskitti sitten niin paljon, että makuulla olo ei onnistunut. Sitten tulikin pulaus eteisen matolle (yön aikana monta muuta, ehkä jopa yksi vessanpönttöön).
Kuume nousi yöllä noin neljäänkymppiin, mikä toki on 3-vuotiailla ihan tavallista. Jotenkin mentiin yön ylitse, Naakka suostui viimein ottamaan särkylääkkeen, jolla uni tuli. Mekin nukuimme alkuyön jälkeen vielä pari tuntia.
Naakalle ja minulle tuli siis sairastamis- ja sen hoitopäivä. Pääsin siinä mielessä helpolla, että yön väsyttämä tyttö nukkui koko aamupäivän. Sain siis tehtyä pari tuntia töitäni, mikä olikin hyvä, sillä niillä oli vähän kiire.
Ihme kyllä, satuin eilisellä kauppareissulla nappaamaan mukaan kaksi suomalaista lastenelokuvaa, Onnelin ja Annelin sekä Risto Räppääjän (tarkoitukseni oli tutustuttaa Naakkaa suomalaisiin lastenelokuviin ja nauttia itse niiden katselusta myös).
Risto Räppääjän olin nähnyt jo aiemmin, mutta Onneli ja Anneli oli minulle uusi. Tarina oli kyllä tuttu - lainasin sen kirjaston äänikirjana vuosina 1988 - 1989 lukuisia kertoja. Muistissa oli lilliputtien perhe, hassut naapurit sekä se ihana, ihmeellinen talo.
Risto Räppääjään tykästyin muuten vain - ehkä asiaan on vaikuttanut, että tarinat ovat kuuluneet pian 11-vuotiaan kummipoikani lapsuuteen.
Naakka tuntui tykkäävän molemmista, mutta jotkut Risto Räppääjän kohdat olivat hänelle vielä vähän liian jännittäviä. Elokuvan musiikki sen sijaan tuntui iskevän häneen. Tarinana Onneli ja Anneli tuntui olevan vähän mieluisampi.
Puutarhahommista vielä - orkideat, joista viime viikolla kerroin, ovat edelleen hengissä mullanvaihdon jälkeen. Parvekkeella on nyt 8 noin 15-senttistä tuoksuherneen tainta "grillitikuilla" tuettuna. Pelargoniat ovat omassa laatikossaan. Tähän mennessä olen myös istuttanut parvekkeelle tilliä ja persiljaa pieniin purkkeihin.
Muuten koko parveke on yksi sekasotku, kun mielestäni ei ole mitään järkeä siivota, ennen kuin istutuspuuhat ovat ohi. Tällä viikolla siis.
Nautin kevään kasvijutuista todella paljon. Istutushommissa (kuten kasvien hoidossa yleensäkään) en tunne yhtään tekeväni työtä. Mullantuoksun, kasvavien kasvien ja ulkoilman yhdistelmä on niin rentouttava. Onneksi istutushommia on vielä jonkin verran jäljellä!
Kuume nousi yöllä noin neljäänkymppiin, mikä toki on 3-vuotiailla ihan tavallista. Jotenkin mentiin yön ylitse, Naakka suostui viimein ottamaan särkylääkkeen, jolla uni tuli. Mekin nukuimme alkuyön jälkeen vielä pari tuntia.
Naakalle ja minulle tuli siis sairastamis- ja sen hoitopäivä. Pääsin siinä mielessä helpolla, että yön väsyttämä tyttö nukkui koko aamupäivän. Sain siis tehtyä pari tuntia töitäni, mikä olikin hyvä, sillä niillä oli vähän kiire.
Ihme kyllä, satuin eilisellä kauppareissulla nappaamaan mukaan kaksi suomalaista lastenelokuvaa, Onnelin ja Annelin sekä Risto Räppääjän (tarkoitukseni oli tutustuttaa Naakkaa suomalaisiin lastenelokuviin ja nauttia itse niiden katselusta myös).
Risto Räppääjän olin nähnyt jo aiemmin, mutta Onneli ja Anneli oli minulle uusi. Tarina oli kyllä tuttu - lainasin sen kirjaston äänikirjana vuosina 1988 - 1989 lukuisia kertoja. Muistissa oli lilliputtien perhe, hassut naapurit sekä se ihana, ihmeellinen talo.
Risto Räppääjään tykästyin muuten vain - ehkä asiaan on vaikuttanut, että tarinat ovat kuuluneet pian 11-vuotiaan kummipoikani lapsuuteen.
Naakka tuntui tykkäävän molemmista, mutta jotkut Risto Räppääjän kohdat olivat hänelle vielä vähän liian jännittäviä. Elokuvan musiikki sen sijaan tuntui iskevän häneen. Tarinana Onneli ja Anneli tuntui olevan vähän mieluisampi.
Puutarhahommista vielä - orkideat, joista viime viikolla kerroin, ovat edelleen hengissä mullanvaihdon jälkeen. Parvekkeella on nyt 8 noin 15-senttistä tuoksuherneen tainta "grillitikuilla" tuettuna. Pelargoniat ovat omassa laatikossaan. Tähän mennessä olen myös istuttanut parvekkeelle tilliä ja persiljaa pieniin purkkeihin.
Muuten koko parveke on yksi sekasotku, kun mielestäni ei ole mitään järkeä siivota, ennen kuin istutuspuuhat ovat ohi. Tällä viikolla siis.
Nautin kevään kasvijutuista todella paljon. Istutushommissa (kuten kasvien hoidossa yleensäkään) en tunne yhtään tekeväni työtä. Mullantuoksun, kasvavien kasvien ja ulkoilman yhdistelmä on niin rentouttava. Onneksi istutushommia on vielä jonkin verran jäljellä!
Kommentit
Lähetä kommentti