Jälleen flunssaviikko

Kun Naakka oli saatu loppuviikosta kuosiin, kului pari päivää ja minä aloin yskiä. Parin päivän ärsytysyskä muuttui tiistain aikana tukkoiseksi nuhaksi ja kuumeelta on sentään vältytty. Puoliso on onneksi vielä terve, ainakin toistaiseksi.

Parin päivän avainsana kohdallani onkin ollut lepo. Työjuttuja olen onneksi pystynyt siirtämään, eihän flunssa onneksi niin kauan kestä. Meillä on lisäksi ollut viime aikoina todella paljon hulinaa, Naakan synttäreitä juhlittiin koko viikonloppu ja vielä oikeastaan maanantainakin. Ei ihme, jos tauti ja väsymys sen jälkeen iskevät.

Onnekseni sain aikanaan niskavamman, jonka takia olen vuosikaudet joutunut säännöstelemään tekemisiäni ja priorisoimaan kaikenlaista. Se auttaa ihan tavallisissa tartuntataudeissakin - ymmärrän hidastaa ja pysähtyä kokonaan.

Oman kehon tuntemus on yllättävän tärkeä asia. Toki se toimii välillä niin yllätyksellisillä tavoilla, että kaikessa ei pysy mukana. Kuitenkin, osaan esim. flunssan iskiessä arvioida oikein hyvin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: levätä tai päätyä vielä pahempaan flunssaan.

Niskaoireideni kanssa tiedän myös, milloin täytyy toimia milläkin tavalla. Se on käytännössä hieman vaikeampaa kuin vaikkapa flunssan kanssa, kun se oiretila iskee niin usein, ettei aina pysty niin helposti muuttamaan toimintojaan, ainakaan heti.

Koska olen joutunut kehittämään oman "hoitosuunnitelmani" pääasiassa itse, olen myös oppinut valtavasti. Tästä olen varsin ylpeä. On kuitenkin eräs paikka, jossa minun on hieman muutettava äänensävyäni, ja se on lääkäri.

Toiset lääkärit tykkäävät tiedostavista potilaista, toiset taas eivät yhtään.Olen ollut tilanteissa, joissa lääkäri on ottanut henkilökohtaisena loukkauksena, kun olen sanonut esim. että yritin parin vuoden ajan jotakin minulle nyt suositeltua juttua, mutta se ei vain toimi.

Osassa asioita olen oikeastaan aika tietämätön - esim. ihmisen anatomia on minulle vaikeasti hahmotettavaa aluetta. Silloin olen kiitollinen, kun lääkäri selvittää esim. olkapääni rakennetta ja sitä, mistä mikäkin todennäköisesti johtuu. Kuuntelen ja pidän turpani kiinni.

Kaiken kaikkiaan, yhteys omaan kehoon on valtavan tärkeä asia. Vahvistan sitä säännöllisen epäsäännöllisillä tietoisuusharjoituksilla, joita muuten on nykyisellään lisätty myös koulujen ja päiväkotien viikkorutiineihin - tosi hyvä suuntaus!

Tässä vielä muutama väläys (no, melkein kaikki mitä löytyy) alkukesän parvekepuutarhasta:

Pinaatit:


Tilli & persilja:


Pelargoniat:



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys