Kipu, sen lievitys ja vähän kukkien hoitoa
Kipuaistimukset - ne ovat olleet tällä viikolla oikein korostuneesti esillä. Niska kipuilee vanhasta tutusta kohdasta, oikealta ja ylhäältä. Oma reaktioni kipuun on ärsyyntyminen, toisaalta ihan puhdas kyllästyminen. Vaihtaisi jo paikkaa, tosi tylsää paikallistaa samankaltainen kipu samassa paikassa vuodesta toiseen!
Vaihteluakin on ilmennyt alaselkäkipujen merkeissä. Ne tulevat tietysti lähinnä vatsan painosta, minulla alkaa olla ihan valtava vatsa! Vauva "roikkuu" isomman sisaruksensa tavoin aivan vatsan etuosassa, enimmäkseen oikealla puolella. Se muuten reagoi, kun Naakka painaa kevyesti vatsaa sormellaan ja sanoo "tööt, Nappe" :D
Raskausajan kipu ei ole sinänsä mitään uutta, minullahan on tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä kipuja päivittäin ja usein öisinkin. Oikeastaan, jos kipuja ei olisi, miettisin varmaankin, olenko jotenkin kipeä!
Olen oikeastaan päässyt kipujeni kanssa helpolla! Tiedän varsin hyvin olevani kaukana maailmasta, johon kuuluu säännöllinen kipulääkitys ja äärimmillään kehoon asennettu lääkeannostelija.
Minulle sopivat kipuun satunnaiset särkylääkkeet, kylmägeeli, kohdistetut kehonharjoitteet ja hieronta. Meditaatiota käytän välillä kehon ja ajatusmaailman rauhoittamiseen.
Ehkä rajoittavinta on kipua aiheuttavien toimintojen välttäminen. Juoksisin ja riehuisin mielelläni tyttäreni kanssa enemmän...hyppisinkin. Istuisin mielelläni välillä pidemmänkin aikaa vääntelehtimättä vähän pidemmän aikaa. Tekisin mielelläni pitkiä kävelylenkkejä vaikka joka päivä.
Kuitenkin, elämä sujuu jotakuinkin hyvin tällä kipumäärällä, joka ehkä helpottaa ajan kanssa. Tsemppiä siis kaikille kipupotilaille - jatkuvan kivun kanssa eläminen vaatii todella paljon!
Sitten toiseen aiheeseen (ehkä jopa tervehdyttävään), huonekasveihin. Olen varmaan jossakin välissä maininnut tykkääväni huonekasveista ja puutarhahommista. Luulen suureksi osaksi perineeni innostukseni jo edesmenneeltä isoäidiltäni, joka opetti minulle kasvimaan hoidon.
Minulle ei kasvien suhteen merkitse niinkään upea ja näyttävä kokonaisuus (voin katsella sellaisia esimerkiksi puutarhalehdistä) vaan se, miten saan yksittäiset kasvit voimaan hyvin ja saan seurata niiden kasvua.
Aina viime sunnuntaihin asti en ollut koskaan vaihtanut orkideamultaa. Se tuntui vaikealta. Minulla on kaksi perhosorkideaa keittiön ikkunalla. Molemmat olivat liian pienissä ruukuissa eivätkä olleet kukkineet pitkään aikaan.
Kun irrottelin juurakot purkeistaan, saatoin päästä ongelman jäljille. Molemmat olivat liian ahtaassa tilassa, männynkuorikatetta oli luvattoman vähän ja suurin osa juurista kuivuneita tai jopa mädäntyneitä.
Nypin katteen irti juurakoista (yllättävän hauskaa hommaa), poistin kuolleet juuret ja siirsin molemmat kasvit kiireenvilkkaa isompiin ruukkuihin. Näytti heti oikein paljon paremmalta! Nyt kostutan männynkuoria hiljalleen sumutepullolla, loppuviikosta aloitan normaalin kastelun laittamalla ruukut muutamaksi tunniksi isompiin vesiastioihin.
Aika näyttää, auttaako tehty muutos kukinnassa - molemmat orkideat ainakin näyttävät päässeet entistä mukavampiin oloihin!
Vaihteluakin on ilmennyt alaselkäkipujen merkeissä. Ne tulevat tietysti lähinnä vatsan painosta, minulla alkaa olla ihan valtava vatsa! Vauva "roikkuu" isomman sisaruksensa tavoin aivan vatsan etuosassa, enimmäkseen oikealla puolella. Se muuten reagoi, kun Naakka painaa kevyesti vatsaa sormellaan ja sanoo "tööt, Nappe" :D
Raskausajan kipu ei ole sinänsä mitään uutta, minullahan on tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä kipuja päivittäin ja usein öisinkin. Oikeastaan, jos kipuja ei olisi, miettisin varmaankin, olenko jotenkin kipeä!
Olen oikeastaan päässyt kipujeni kanssa helpolla! Tiedän varsin hyvin olevani kaukana maailmasta, johon kuuluu säännöllinen kipulääkitys ja äärimmillään kehoon asennettu lääkeannostelija.
Minulle sopivat kipuun satunnaiset särkylääkkeet, kylmägeeli, kohdistetut kehonharjoitteet ja hieronta. Meditaatiota käytän välillä kehon ja ajatusmaailman rauhoittamiseen.
Ehkä rajoittavinta on kipua aiheuttavien toimintojen välttäminen. Juoksisin ja riehuisin mielelläni tyttäreni kanssa enemmän...hyppisinkin. Istuisin mielelläni välillä pidemmänkin aikaa vääntelehtimättä vähän pidemmän aikaa. Tekisin mielelläni pitkiä kävelylenkkejä vaikka joka päivä.
Kuitenkin, elämä sujuu jotakuinkin hyvin tällä kipumäärällä, joka ehkä helpottaa ajan kanssa. Tsemppiä siis kaikille kipupotilaille - jatkuvan kivun kanssa eläminen vaatii todella paljon!
Sitten toiseen aiheeseen (ehkä jopa tervehdyttävään), huonekasveihin. Olen varmaan jossakin välissä maininnut tykkääväni huonekasveista ja puutarhahommista. Luulen suureksi osaksi perineeni innostukseni jo edesmenneeltä isoäidiltäni, joka opetti minulle kasvimaan hoidon.
Minulle ei kasvien suhteen merkitse niinkään upea ja näyttävä kokonaisuus (voin katsella sellaisia esimerkiksi puutarhalehdistä) vaan se, miten saan yksittäiset kasvit voimaan hyvin ja saan seurata niiden kasvua.
Aina viime sunnuntaihin asti en ollut koskaan vaihtanut orkideamultaa. Se tuntui vaikealta. Minulla on kaksi perhosorkideaa keittiön ikkunalla. Molemmat olivat liian pienissä ruukuissa eivätkä olleet kukkineet pitkään aikaan.
Kun irrottelin juurakot purkeistaan, saatoin päästä ongelman jäljille. Molemmat olivat liian ahtaassa tilassa, männynkuorikatetta oli luvattoman vähän ja suurin osa juurista kuivuneita tai jopa mädäntyneitä.
Nypin katteen irti juurakoista (yllättävän hauskaa hommaa), poistin kuolleet juuret ja siirsin molemmat kasvit kiireenvilkkaa isompiin ruukkuihin. Näytti heti oikein paljon paremmalta! Nyt kostutan männynkuoria hiljalleen sumutepullolla, loppuviikosta aloitan normaalin kastelun laittamalla ruukut muutamaksi tunniksi isompiin vesiastioihin.
Aika näyttää, auttaako tehty muutos kukinnassa - molemmat orkideat ainakin näyttävät päässeet entistä mukavampiin oloihin!
Kommentit
Lähetä kommentti