"Kuntopäiväkirja", toukokuu 2016
Liikunnallinen taantumiseni helpotti toissapäivänä sitten hieman, kun aloin tehdä lapaluiden alaosaa vahvistavia selkälihasliikkeitä. Ne eivät vaikuta vatsan alueelle millään tavalla, ja ovat muutenkin vakaasti ja hallitusti tehtäviä.
Minun piti jälleen kokeilla, mitä on tehtävissä, kun lapaluiden väli (ja niitä ylemmät osat kehosta) ovat tällä viikolla menneet oikein erityisesti lukkoon, sillä muiden kipujen lisäksi myös leposärkyä aiheuttavalla tavalla.
Toissapäiväiset liikkeet auttoivat mukavasti, eiliset eivät. Niskani kanssa olen oppinut, että edes hyvät, oikein tehnyt liikkeet eivät jokaisella kerralla auta, ja joskus saattaa jopa joku paikka mennä entistä enemmän lukkoon.
Kokonaisuudessaan yläselän verenkierto kuitenkin hieman parani, kun lisäsin harjoitteisiin olkapäiden pyörittelyn. Sekin täytyy tehdä peilin edessä, jotta vinoon kiertyvä kroppani pysyisi suorassa. Jos en tee niin, myös olkapäiden pyörittely jumittaa yläselkää entisestään.
Huimaus vaivasi eilen ja toissapäivänä myös. Tämä johtui pääasiassa niskajumituksesta, toisaalta myös siitä, että molempina päivinä hoidin asioita kaupoissa, ihmisvilinän keskellä. Tasapainon löytäminen vaikeutuu edelleen paikoissa, joissa on paljon ärsykkeitä, välillä siten, että silmät ja ohimot alkavat myös särkeä.
Whiplashin kanssa on siis työtä edelleen, 7 vuotta vammautumisen jälkeen. Asiaa ei voi oireiden ja kuntoutustarpeen vuoksi unohtaa, vaikka moni oire onkin lievittynyt matkan varrella. Olen jo aika tottunut, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö oireista olisi minulle haittaa.
Meillä tulee olemaan kiireinen viikonloppu, joten en kerkeä hierojalle seuraavinakaan päivinä. Alkuviikosta on jo pakko mennä. Noin kuukauden päivät hieronta-asento on ollut kylkiasento, kun mahallaan en voi enää millään maata.
Mahasta puheen ollen, painoa on nyt tullut lisää 8 kilon verran. Se menee ihan normaalikäyrillä viikkoihin nähden. Pikkutyyppi potkii päivä päivältä voimakkaammin, nyt hänen jalkansa erottaa jo ihan hyvin, jos hän sattuu painamaan ne sopivasti vatsaani vasten.
Sen verran painava tämä vatsa on jo kantaa, että lantio, pakarat ja sääret ovat kovilla. Kylmägeeli auttaa iltaisin nukahtamaan, kun leposärky vaivaa. Kävely ei ole enää yhtään mukavaa, siitä on tullut pidemmän päälle aika kivuliasta.
Kokonaisuudessa olen tähän saakka pärjännyt fysiikkani kanssa ihan hyvin. Loppua myöten kulkemista täytyy varmaankin edelleen vähentää, tämä kuten edellinenkin raskauteni ovat vaikeuttaneet olemistani aika paljon.
Siitä koko perhe on iloinen, että kaikki on raskauden suhteen periaatteessa kunnossa, eli odotus voi jatkua levollisin mielin, ja vähän muuhunkin voimme toki keskittyä!
Minun piti jälleen kokeilla, mitä on tehtävissä, kun lapaluiden väli (ja niitä ylemmät osat kehosta) ovat tällä viikolla menneet oikein erityisesti lukkoon, sillä muiden kipujen lisäksi myös leposärkyä aiheuttavalla tavalla.
Toissapäiväiset liikkeet auttoivat mukavasti, eiliset eivät. Niskani kanssa olen oppinut, että edes hyvät, oikein tehnyt liikkeet eivät jokaisella kerralla auta, ja joskus saattaa jopa joku paikka mennä entistä enemmän lukkoon.
Kokonaisuudessaan yläselän verenkierto kuitenkin hieman parani, kun lisäsin harjoitteisiin olkapäiden pyörittelyn. Sekin täytyy tehdä peilin edessä, jotta vinoon kiertyvä kroppani pysyisi suorassa. Jos en tee niin, myös olkapäiden pyörittely jumittaa yläselkää entisestään.
Huimaus vaivasi eilen ja toissapäivänä myös. Tämä johtui pääasiassa niskajumituksesta, toisaalta myös siitä, että molempina päivinä hoidin asioita kaupoissa, ihmisvilinän keskellä. Tasapainon löytäminen vaikeutuu edelleen paikoissa, joissa on paljon ärsykkeitä, välillä siten, että silmät ja ohimot alkavat myös särkeä.
Whiplashin kanssa on siis työtä edelleen, 7 vuotta vammautumisen jälkeen. Asiaa ei voi oireiden ja kuntoutustarpeen vuoksi unohtaa, vaikka moni oire onkin lievittynyt matkan varrella. Olen jo aika tottunut, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö oireista olisi minulle haittaa.
Meillä tulee olemaan kiireinen viikonloppu, joten en kerkeä hierojalle seuraavinakaan päivinä. Alkuviikosta on jo pakko mennä. Noin kuukauden päivät hieronta-asento on ollut kylkiasento, kun mahallaan en voi enää millään maata.
Mahasta puheen ollen, painoa on nyt tullut lisää 8 kilon verran. Se menee ihan normaalikäyrillä viikkoihin nähden. Pikkutyyppi potkii päivä päivältä voimakkaammin, nyt hänen jalkansa erottaa jo ihan hyvin, jos hän sattuu painamaan ne sopivasti vatsaani vasten.
Sen verran painava tämä vatsa on jo kantaa, että lantio, pakarat ja sääret ovat kovilla. Kylmägeeli auttaa iltaisin nukahtamaan, kun leposärky vaivaa. Kävely ei ole enää yhtään mukavaa, siitä on tullut pidemmän päälle aika kivuliasta.
Kokonaisuudessa olen tähän saakka pärjännyt fysiikkani kanssa ihan hyvin. Loppua myöten kulkemista täytyy varmaankin edelleen vähentää, tämä kuten edellinenkin raskauteni ovat vaikeuttaneet olemistani aika paljon.
Siitä koko perhe on iloinen, että kaikki on raskauden suhteen periaatteessa kunnossa, eli odotus voi jatkua levollisin mielin, ja vähän muuhunkin voimme toki keskittyä!
Kommentit
Lähetä kommentti