Kiputiloja, takaisku ja ratkaisematon kätkömysteeri
Hip! Viimeisten parin päivän melko hyvät yöunet ovat muuttaneet rva:n olon suorastaan siedettäväksi! Meillä on käynyt mukavia kyläilijöitä, ja Naakalle on löytynyt leikkikavereita usealle päivälle. Illat ovatkin olleet sitten niin väsyneitä, että olemme vain katsoneet puolinukuksissa lastenohjelmia.
Eräs verenpainetta kohottava ja sietokykyä koetteleva uutinen tuli kuitenkin pari päivää sitten: talossamme alkaa julkisivu - ja parvekeremontti tasan kuukauden päästä. Kovin tarkkaa tiedotusta emme saaneet, mutta kokonaisuudessaan tilanne kestää 1,5 vuotta, ja parvekkeetkin ovat poissa käytöstä.
Asiat toki järjestyvät, mutta aiemmin koetun vuoksi (esikoinen oli superhuono nukkuja) ajankohta tuntuu nyt todella epäsopivalta meille. Olisin suonut meille mahdollisuuden vauvan parvekkeella nukuttamiseen, mutta nyt sitä ei sitten kai ole (tai se on ainakin suuren osan aikaa pois).
Yritän kuitenkin ajatella asiaa mahdollisimman vähän - silti tilanne tuntuu epäreilulta ja huomaan miettiväni asiaa ikävinä aikoina kuten aamuöisin.
Eilen pääsin hierontaan, mikä oli kyllä todella helpotus. Niska oli ehtinyt puolessatoista viikossa sellaiseen kuntoon, että ilman huimausta ei sujunut oikein mikään.
Yleensä hierojalla käsitellään myös alaselkää, mutta nyt se jäi pois synnytykseen asti. Alaselän hieromisessa on riski, että se käynnistää synnytyksen. LA on kuukauden päästä, eli vauva saisi pysytellä paikoillaan vielä parisen viikkoa. Toivottavasti ei kuitenkaan mene yliajalle.
Tämänhetkinen yläselän ja muun kropan hoito on niin passiivista, että rva:ta melkein naurattaa. Hoito tarkoittaa käytännössä hierontaa, parasetamolia, Voltarenia ja kylmävoidetta. Kyse on siis lähinnä oireiden, ei itse vamman hoidosta (eli homma hoituu pakon edessä juuri niin kuin ei suositella).
Pari päivää sitten kävin tässä lähistöllä ihmettelemässä yhtä geokätköä, joka ei millään paljastunut. Lähistöllä oli toki tietyömaa, ehkä ukot työnsä ohessa vähän ihmettelivät jättimahaista naisihmistä, joka kierteli ympäriinsä ja yritti ratkaista mysteerin.
Jotkut kätköt löytyvät tuosta noin vain, mutta tätä olen käynyt etsimässä useamman kerran ilman tuloksia. Geokätköilyn jännitys piilee juuri siinä, kuinka kätkön löytäminen onnistuu fiksun päättelyn tai silkan tuurin avulla.
Jotkut kätköt on naamioitu ympäristöönsä niin taitavasti, että löytäminen vaatii todella tarkkaa silmää. Varsinkin silloin löytämistä seuraa erityisen suuri onnistumisen ilo!
Onneksi tämä harrastus löytyi silloin aikanaan! Hiljakseenhan rva on harrastanut ja lähinnä vain lumettomina aikoina, mutta toisaalta aina halutessaan rva on päässyt kätköjen etsintään tai vähintäänkin suunnittelemaan seuraavaa reissua. Mikä mainio harrastus!
(logo on kuvakaappaus geocaching.com -sivustolta.)
Eräs verenpainetta kohottava ja sietokykyä koetteleva uutinen tuli kuitenkin pari päivää sitten: talossamme alkaa julkisivu - ja parvekeremontti tasan kuukauden päästä. Kovin tarkkaa tiedotusta emme saaneet, mutta kokonaisuudessaan tilanne kestää 1,5 vuotta, ja parvekkeetkin ovat poissa käytöstä.
Asiat toki järjestyvät, mutta aiemmin koetun vuoksi (esikoinen oli superhuono nukkuja) ajankohta tuntuu nyt todella epäsopivalta meille. Olisin suonut meille mahdollisuuden vauvan parvekkeella nukuttamiseen, mutta nyt sitä ei sitten kai ole (tai se on ainakin suuren osan aikaa pois).
Yritän kuitenkin ajatella asiaa mahdollisimman vähän - silti tilanne tuntuu epäreilulta ja huomaan miettiväni asiaa ikävinä aikoina kuten aamuöisin.
Eilen pääsin hierontaan, mikä oli kyllä todella helpotus. Niska oli ehtinyt puolessatoista viikossa sellaiseen kuntoon, että ilman huimausta ei sujunut oikein mikään.
Yleensä hierojalla käsitellään myös alaselkää, mutta nyt se jäi pois synnytykseen asti. Alaselän hieromisessa on riski, että se käynnistää synnytyksen. LA on kuukauden päästä, eli vauva saisi pysytellä paikoillaan vielä parisen viikkoa. Toivottavasti ei kuitenkaan mene yliajalle.
Tämänhetkinen yläselän ja muun kropan hoito on niin passiivista, että rva:ta melkein naurattaa. Hoito tarkoittaa käytännössä hierontaa, parasetamolia, Voltarenia ja kylmävoidetta. Kyse on siis lähinnä oireiden, ei itse vamman hoidosta (eli homma hoituu pakon edessä juuri niin kuin ei suositella).
Pari päivää sitten kävin tässä lähistöllä ihmettelemässä yhtä geokätköä, joka ei millään paljastunut. Lähistöllä oli toki tietyömaa, ehkä ukot työnsä ohessa vähän ihmettelivät jättimahaista naisihmistä, joka kierteli ympäriinsä ja yritti ratkaista mysteerin.
Jotkut kätköt löytyvät tuosta noin vain, mutta tätä olen käynyt etsimässä useamman kerran ilman tuloksia. Geokätköilyn jännitys piilee juuri siinä, kuinka kätkön löytäminen onnistuu fiksun päättelyn tai silkan tuurin avulla.
Jotkut kätköt on naamioitu ympäristöönsä niin taitavasti, että löytäminen vaatii todella tarkkaa silmää. Varsinkin silloin löytämistä seuraa erityisen suuri onnistumisen ilo!
Onneksi tämä harrastus löytyi silloin aikanaan! Hiljakseenhan rva on harrastanut ja lähinnä vain lumettomina aikoina, mutta toisaalta aina halutessaan rva on päässyt kätköjen etsintään tai vähintäänkin suunnittelemaan seuraavaa reissua. Mikä mainio harrastus!
(logo on kuvakaappaus geocaching.com -sivustolta.)
Kommentit
Lähetä kommentti