Kesää kaupungissa

...ja Niskasten perheessä hautominen jatkuu. Eilen kävimme neuvolassa, joka on varmaankin viimeisimpiä ennen kuin uusi perheenjäsen saapuu. Vaikka rva voikin tällä hetkellä varsin huonosti, on vauvalla kuulemma onneksi asiat kunnossa.

Terveydenhoitaja kokeili vauvan asentoa ja kuunteli tietysti sydänääniä. Naakkakin oli mukana, joten hänkin sai kuulla, miltä pikkusisaruksen sydän kuulostaa. No, vastaanottohuoneesta löytynyt lentokonelelu oli Naakan mielestä lopulta kiehtovampi.

Huvittavaa oli, kun vauvan päätä kokeiltiin. Terkkari otti ikäänkuin pihtiotteen vauvan päästä ja hieman heilutteli. Ajattelin, että mitähän Nappe-vauva tuostakin on mieltä...no, pää liikkui ihan hyvin, eli ei ollut vielä kiinnittynyt synnytyskanavan suulle.

Neuvolasta en enää oikeastaan saanut enää mitään uusia ohjeita pahoinvointini kanssa selviämiseen - onhan se nyt selvää, ettei tässä enää auta kuin synnytys. Edellisen synnytykseni jälkeen kesti muistaakseni puolisen vuotta, että ruuansulatus alkoi toimia normaalisti - niin koville täyden raskauden ajan kestänyt pahoinvointi voi ottaa.

Kaiken väsymyksen keskellä odotan, että pääsen jälleen liikkumaan edes vähän enemmän. Kyllä se sitten taas onnistuu, kun saan oman kehoni takaisin. Tällä hetkellä paikallaan olo on paras valinta, vaikka se tylsää onkin.

Me olemme viettäneet tällä kertaa ehkä urbaaneinta kesää ikinä. Yleensä olemme suuntautuneet heinäkussa mökille ja viettäneet siellä eripituisia, peräkkäisiä jaksoja. Tykkään itse mökillä luonnon ja järven läheisyydestä, se rentouttaa jo itsessään.

Tänä kesänä en yksinkertaisesti jaksa mökkireissuihin liittyviä pakkaamisia ja muita järjestelyitä, eli perheemme mökkireissut jatkunevat ensi kesällä.

Naakka on retkeillyt paljon isin kanssa ympäriinsä. Hän kävi isin ja isoisän kanssa Tukholman-risteilyllä ja isin kanssa Lintsillä. Yleensä retket ovat kuitenkin pienimuotoisempia, kuten retket uimarannalle tai johonkin puistoon, jossa ei ole ennen käyty.

Olen itse osallistunut retkeilyyn, kun tarjolla on ollut autokyyti ja perillä on päästy istumaan. Pienimuotoinen liikkuminen vähän vieraammissa paikoissa on tehnyt hyvää rva:llekin, puistonpenkit ovat kyllä tulleet tutuiksi!

Nyt kun Naakka on lomalla päiväkodista, meillä on myös ollut ihanasti aikaa olla ihan rauhassa yhdessä. Olen lukenut hänelle paljon, yhteen lukusessioon saattaa vierähtää tuntikin. Juttelemme myös kaikenlaista, meidän 3-vuotias on hienointa juttuseuraa ikinä!

Naakka myös kehittelee itse kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä leluilla tai ilman. En usein osallistu leikkiin varsinaisena osapuolena, mutta Naakka tykkää, kun minä vaikkapa loikoilen sohvalla vieressä ja seuraan, kun hän leikkii.

Alkvuoden harjoittelun tuloksena Naakka on nyt oppinut pääasiassa kuivaksi, mikä on ollut mukava asia. Nyt päätimme kokeilla, josko yövaipankin voisi jättää ainakin välillä pois. Vaati useamman yön ennen kuin Naakka suostui kokeilemaan: "Ei käy, olen vielä lapsi", hän vastasi kun kysyimme, kokeillaanko. Neljäntenä iltana kokeilu sopi hänelle.

Yö meni oikein hyvin ilman vahinkoja. Naakka heräsi aamuyöstä ja puoliso kävi viemässä hänet potalle. Sillä tavalla pärjättiin hienosti aamuun asti. Hyvä Naakka!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe