Koko perhe varustautuu :)
Pitääpäs kirjoittaa heti perään lisää tekstiä, kun Niskasilla on kerrankin saatu aikaiseksi asioita. Oikeasti aikaansaajat ovat puoliso ja Naakka, rva on eräänlainen sivustaseuraajan ja organisaattorin välimuoto.
Mitäpä muuta meillä olisi tehty, kuin laitettu paikkoja valmiiksi vauvan tuloa varten. Suuri osa hankinnoista tehtiin onneksi jo Naakalle, mutta tiettyjä asioita on ollut pakko hoitaa ja suunnitella.
Maanantaina puoliso saapui mittavilta ostoksilta, joiden tuloksena voimme jo hiukan hengähtää. Nyt autossa on sopivat turvaistuimet sekä Naakalle että vauvalle, Naakan ja myöhemmin myös Nappe-vauvan käyttöön tulevat matkarattaat on myös hankittu.
Vaunut ovat samat kuin Naakallakin, mutta niihin hankittiin seisomalauta niitä tilanteita varten, kun Naakka ei jaksa kävellä.
Yksi merkittävimmistä hankinnoista oli sitteri, jossa on tärinätoiminto. Naakalla ei ollut sellaista, ja sanoin jo raskauden alettua, etten hoida enää toista vauvaa ennen kuin meillä on sitteri, jolle ei itse tarvitse potkia jalalla vauhtia.
Kokemus perustuu Naakka-vauvaan, joka ei ennen puolta ikävuottaan nukkunut päivisin juuri yhtäkään yli 20 minuutin pätkää. Vaihtoehdot noihin pätkiin olivat vaunulenkki (tilanne kriisiytyi noiden 20-minuuttisten ulkopuolella), rintareppu (minun piti koko ajan pomppia jotta Naakka suostui nukkumaan) tai sitteri (jos ei koko ajan antanut jalalla vauhtia, uni loppui siihen paikkaan).
Suoraan sanottuna, meidän ensimmäinen puoli vuotta kului niin väsyneissä ja kaoottisissa tunnelmissa, että rva on ollut tällä kertaa valmis investoimaan melkeinpä mihin vain, mikä helpottaa tilannetta kuten tuo sitteri, joka "keinuu" itsekseen.
Toki tämä vauva voi olla missä ja miten vain nukkuva herra/rouva tyytyväisyys, mutta sen mahdollisuuden varaan ei näillä kokemuksilla uskalla täysillä tuudittautua!
Rintareppu osoittautui rva:n niskalle vähän ongelmalliseksi. Toisaalta se oli korvaamaton apu Naakan nukuttamiseen, mutta kävely yhdistettynä rintarepun kantoon osoittautui rva:n whiplash-niskalle liian haasteelliseksi.
Kipuja ei muistikuvieni mukaan tullut enempää kuin tavallisesti, mutta edessä oleva paino aiheutti huimausta kävellessä, eikä juuri kannustanut kävelemään jo ihan turvallisuustekijöiden vuoksi. Ihan tavalliset vaunut osoittautuivat rva:n kohdalla toimivimmaksi vaihtoehdoksi.
Mukavaa varustesuunnittelussa on tällä kertaa, että tiedämme kokemuksesta, mikä kaikki toimii ja mitä puuttuu vielä. Vähän isolta tuo kotiin vyöryvä tavaramäärä tällä(kin) kertaa tuntuu, mutta laitamme sen sitten kiertoon, kun emme enää tarvitse!
Mitäpä muuta meillä olisi tehty, kuin laitettu paikkoja valmiiksi vauvan tuloa varten. Suuri osa hankinnoista tehtiin onneksi jo Naakalle, mutta tiettyjä asioita on ollut pakko hoitaa ja suunnitella.
Maanantaina puoliso saapui mittavilta ostoksilta, joiden tuloksena voimme jo hiukan hengähtää. Nyt autossa on sopivat turvaistuimet sekä Naakalle että vauvalle, Naakan ja myöhemmin myös Nappe-vauvan käyttöön tulevat matkarattaat on myös hankittu.
Vaunut ovat samat kuin Naakallakin, mutta niihin hankittiin seisomalauta niitä tilanteita varten, kun Naakka ei jaksa kävellä.
Yksi merkittävimmistä hankinnoista oli sitteri, jossa on tärinätoiminto. Naakalla ei ollut sellaista, ja sanoin jo raskauden alettua, etten hoida enää toista vauvaa ennen kuin meillä on sitteri, jolle ei itse tarvitse potkia jalalla vauhtia.
Kokemus perustuu Naakka-vauvaan, joka ei ennen puolta ikävuottaan nukkunut päivisin juuri yhtäkään yli 20 minuutin pätkää. Vaihtoehdot noihin pätkiin olivat vaunulenkki (tilanne kriisiytyi noiden 20-minuuttisten ulkopuolella), rintareppu (minun piti koko ajan pomppia jotta Naakka suostui nukkumaan) tai sitteri (jos ei koko ajan antanut jalalla vauhtia, uni loppui siihen paikkaan).
Suoraan sanottuna, meidän ensimmäinen puoli vuotta kului niin väsyneissä ja kaoottisissa tunnelmissa, että rva on ollut tällä kertaa valmis investoimaan melkeinpä mihin vain, mikä helpottaa tilannetta kuten tuo sitteri, joka "keinuu" itsekseen.
Toki tämä vauva voi olla missä ja miten vain nukkuva herra/rouva tyytyväisyys, mutta sen mahdollisuuden varaan ei näillä kokemuksilla uskalla täysillä tuudittautua!
Rintareppu osoittautui rva:n niskalle vähän ongelmalliseksi. Toisaalta se oli korvaamaton apu Naakan nukuttamiseen, mutta kävely yhdistettynä rintarepun kantoon osoittautui rva:n whiplash-niskalle liian haasteelliseksi.
Kipuja ei muistikuvieni mukaan tullut enempää kuin tavallisesti, mutta edessä oleva paino aiheutti huimausta kävellessä, eikä juuri kannustanut kävelemään jo ihan turvallisuustekijöiden vuoksi. Ihan tavalliset vaunut osoittautuivat rva:n kohdalla toimivimmaksi vaihtoehdoksi.
Mukavaa varustesuunnittelussa on tällä kertaa, että tiedämme kokemuksesta, mikä kaikki toimii ja mitä puuttuu vielä. Vähän isolta tuo kotiin vyöryvä tavaramäärä tällä(kin) kertaa tuntuu, mutta laitamme sen sitten kiertoon, kun emme enää tarvitse!
Kommentit
Lähetä kommentti