Syksyä kohti
Rva on kenties niitä harvoja (ehkä) lajissaan, jotka alkavat odotella syksyä, kun heinäkuu kääntyy lopuilleen. Rva on aina ollut syys- tai oikeastaan alkusyksyihminen. Ihanaa on ollut aina, kun yöt pimenevät, päivät muuttuvat raikkaiksi ja elokuun kasvit alkavat tuottaa satoa.
Olennaista syksyissä on myös uusien aktiviteettien alkaminen ja arki loman jälkeen. Tänä syksynä rva:n päivät täyttynevät vauva-arjesta. Viime syksynähän rva aloitti uuden työn. Tänä syksynä rva alkaa käydä ainakin leikkipuiston vauvakerhossa, harrastus kai sekin on!
Niskan (ja muun kropan) rauhallinen kuntoutus astuu varmaankin kuvioihin, kun vauva on syntynyt. Luulen, että "lukujärjestys" sen osalta keskittyy yläniskan liikkuvuuden kohentamiseen. Se on isoin ongelma-alueeni ja aiheuttaa myös eniten oireita tällä hetkellä.
Syysunelmista huolimatta Niskasilla on eletty oikein kesäisiä päiviä. Kukaan Niskanen ei oikein tykkää helteistä, jopa Naakka haluaa aika äkkiä sisälle, jos lähdetään keskipäivällä pihalle. Siksipä olemmekin lähteneet usein ulos vasta iltapäivällä.
Eilen kävimme iltauinnilla uimarannalla. Päivä oli ollut todella tukala, ja sisälämpötila ja -kosteus olivat tosi mittavissa lukemissa. Rva oli koko eilisen tosi voipunut, nämä lämmöt eivät ole ollenkaan helppoja viimeisillään raskaana olevalle.
Kaikesta kuumuudesta huolimatta merenranta olikin täysin varjossa ja mereltä kävi viileä tuuli. Hieman säälitti puoliso, joka joutui menemään Naakkaa uittamaan. Naakkaa ei toki haitannut yhtään. Hänellä ei muutenkaan ole omien sanojensa mukaan ikinä kylmä, vaikka veri pakenisi sormista ja nenä ja huulet olisivat sinisinä...
Huomenna puolisolla alkavat työt ja Naakalla päiväkoti. Päiväkotia varten täytyy vähän valmistautua eli pakata Naakan tarvikkeet johonkin ja miettiä vähän pukeutumista. Onneksi tekemistä ei ole sillä saralla kovin paljon.
Rva jatkaa hautomista. Ihan kiertelemättä, voimat ovat aika lopussa. Synnytykseen riittää toki energiaa sitten kun se aika koittaa, mutta aika paljon tämä loppuaika kuluu sohvalla maaten ja voimia säästellen.
Ai että jännittääkö? Joo, kyllä jännittää. Kovin negatiivisia skenaarioita ei rva ole synnytyksestä kehitellyt, mutta onhan se iso tapahtuma, yksi elämän merkityksellisimmistä. Sen jälkeinen elämä - eiköhän se elämä kannattele...
Olennaista syksyissä on myös uusien aktiviteettien alkaminen ja arki loman jälkeen. Tänä syksynä rva:n päivät täyttynevät vauva-arjesta. Viime syksynähän rva aloitti uuden työn. Tänä syksynä rva alkaa käydä ainakin leikkipuiston vauvakerhossa, harrastus kai sekin on!
Niskan (ja muun kropan) rauhallinen kuntoutus astuu varmaankin kuvioihin, kun vauva on syntynyt. Luulen, että "lukujärjestys" sen osalta keskittyy yläniskan liikkuvuuden kohentamiseen. Se on isoin ongelma-alueeni ja aiheuttaa myös eniten oireita tällä hetkellä.
Syysunelmista huolimatta Niskasilla on eletty oikein kesäisiä päiviä. Kukaan Niskanen ei oikein tykkää helteistä, jopa Naakka haluaa aika äkkiä sisälle, jos lähdetään keskipäivällä pihalle. Siksipä olemmekin lähteneet usein ulos vasta iltapäivällä.
Eilen kävimme iltauinnilla uimarannalla. Päivä oli ollut todella tukala, ja sisälämpötila ja -kosteus olivat tosi mittavissa lukemissa. Rva oli koko eilisen tosi voipunut, nämä lämmöt eivät ole ollenkaan helppoja viimeisillään raskaana olevalle.
Kaikesta kuumuudesta huolimatta merenranta olikin täysin varjossa ja mereltä kävi viileä tuuli. Hieman säälitti puoliso, joka joutui menemään Naakkaa uittamaan. Naakkaa ei toki haitannut yhtään. Hänellä ei muutenkaan ole omien sanojensa mukaan ikinä kylmä, vaikka veri pakenisi sormista ja nenä ja huulet olisivat sinisinä...
Huomenna puolisolla alkavat työt ja Naakalla päiväkoti. Päiväkotia varten täytyy vähän valmistautua eli pakata Naakan tarvikkeet johonkin ja miettiä vähän pukeutumista. Onneksi tekemistä ei ole sillä saralla kovin paljon.
Rva jatkaa hautomista. Ihan kiertelemättä, voimat ovat aika lopussa. Synnytykseen riittää toki energiaa sitten kun se aika koittaa, mutta aika paljon tämä loppuaika kuluu sohvalla maaten ja voimia säästellen.
Ai että jännittääkö? Joo, kyllä jännittää. Kovin negatiivisia skenaarioita ei rva ole synnytyksestä kehitellyt, mutta onhan se iso tapahtuma, yksi elämän merkityksellisimmistä. Sen jälkeinen elämä - eiköhän se elämä kannattele...
Kommentit
Lähetä kommentti