Huono sketsi
Viimeisiä raskausviikkoja viedään... "pahimmillaankaan" tilanne ei enää kestä kuin kuutisen viikkoa. Pitkä matka alkaa olla suurimmaksi osaksi takanapäin, ja se on suoraan sanottuna ollut pahoinvointeineen ja infektioineen todella raskas.
Oikeastaan väsymyksen tila on nyt monesta syystä johtuen niin suuri, etten oikein osaa ajatella, että hyvin pian olemme taas vauvaperhe. Olotilaa on oikeastaan hankala kuvailla kun ajatus ei kulje - tällä hetkellä tuntuu lähinnä sivustaseuraajalta.
Katselen, kun puoliso kärrää sisään vauvaan liittyvää tavaraa ja Naakka kulkee mukana kommentoiden joka tilannetta kovaan ääneen. Tykkään kuunnella heidän juttujaan, mutta en itse jaksa kamalasti osallistua.
Ne muutamat ruuanlaitot ja pienet askareet joita jaksan tehdä, sujuvat, kun keskityn kunnolla. Olen tyytyväinen, kun saan pyyhittyä keittiön pöydän tai käytyä apteekissa.
Yritän taistella ahdistusoireita vastaan - välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Henkinen kantti on ollut kovilla jatkuvien flunssien, päivittäisen yrjöämisen ja valvomisen kanssa. Eilen revähti taas kylkilihas (toiselta puolelta kuin edellisellä kerralla), toivottavasti se ehtii parantua synnytykseen mennessä.
Jaksoin aika pitkään tehdä töitä ja ottaa vastuun lapsenhoidosta ja kodista. Nyt työnjakomme puolison kanssa on edennyt siihen pisteeseen, että puoliso hoitaa melkein kaiken ja rva:n tehtävä on yrittää kestää.
Raskaus on ihmeellinen asia! Joillakin se on ihanaa aikaa ja joillakin taas..hmm..esimerkiksi tällaista kuin rva:lla, kuin huono sketsi.
Viime päivinä puolisolla on ollut töitä, ja omat vanhempani ovat olleet auttamassa tai oikeastaan pyörittämässä arkea. Ilman heitä (tai muita apujoukkoja) tästä ei tulisi mitään.
Eilisillan ehdoton valopilkku oli ajelu, jolle pääsin, kun puoliso toteutti suunnitelmansa viedä anoppi ilta-ajelulle katsomaan kaupunkimme ranta-ajeluita. Lähinnä kodin ympärille keskittyvän elämänsä ohella rva nauttii, kun pääsee näkemään joskus muutakin.
Kaupunkimme merenrannat olivat hyvin kauniita. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, useimmilla sama tarkoitus kuin meilläkin eli nauttia kauniista kesäillasta rantojen lähettyvillä. Ulos autosta emme menneet, mutta näimme silti paljon.
Koin taas kerran, kuinka erilaisessa valossa kotikaupunkimme loma-aikaan, kauniina kesäiltana esittäytyy. En tule arjessani ajatelleeksi, kuinka paljon turisteja täällä kesäaikaan käy. Suoraan sanottuna tunsin eilen itsenikin turistiksi, mikä oli jännä havainto!
Oikeastaan väsymyksen tila on nyt monesta syystä johtuen niin suuri, etten oikein osaa ajatella, että hyvin pian olemme taas vauvaperhe. Olotilaa on oikeastaan hankala kuvailla kun ajatus ei kulje - tällä hetkellä tuntuu lähinnä sivustaseuraajalta.
Katselen, kun puoliso kärrää sisään vauvaan liittyvää tavaraa ja Naakka kulkee mukana kommentoiden joka tilannetta kovaan ääneen. Tykkään kuunnella heidän juttujaan, mutta en itse jaksa kamalasti osallistua.
Ne muutamat ruuanlaitot ja pienet askareet joita jaksan tehdä, sujuvat, kun keskityn kunnolla. Olen tyytyväinen, kun saan pyyhittyä keittiön pöydän tai käytyä apteekissa.
Yritän taistella ahdistusoireita vastaan - välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Henkinen kantti on ollut kovilla jatkuvien flunssien, päivittäisen yrjöämisen ja valvomisen kanssa. Eilen revähti taas kylkilihas (toiselta puolelta kuin edellisellä kerralla), toivottavasti se ehtii parantua synnytykseen mennessä.
Jaksoin aika pitkään tehdä töitä ja ottaa vastuun lapsenhoidosta ja kodista. Nyt työnjakomme puolison kanssa on edennyt siihen pisteeseen, että puoliso hoitaa melkein kaiken ja rva:n tehtävä on yrittää kestää.
Raskaus on ihmeellinen asia! Joillakin se on ihanaa aikaa ja joillakin taas..hmm..esimerkiksi tällaista kuin rva:lla, kuin huono sketsi.
Viime päivinä puolisolla on ollut töitä, ja omat vanhempani ovat olleet auttamassa tai oikeastaan pyörittämässä arkea. Ilman heitä (tai muita apujoukkoja) tästä ei tulisi mitään.
Eilisillan ehdoton valopilkku oli ajelu, jolle pääsin, kun puoliso toteutti suunnitelmansa viedä anoppi ilta-ajelulle katsomaan kaupunkimme ranta-ajeluita. Lähinnä kodin ympärille keskittyvän elämänsä ohella rva nauttii, kun pääsee näkemään joskus muutakin.
Kaupunkimme merenrannat olivat hyvin kauniita. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, useimmilla sama tarkoitus kuin meilläkin eli nauttia kauniista kesäillasta rantojen lähettyvillä. Ulos autosta emme menneet, mutta näimme silti paljon.
Koin taas kerran, kuinka erilaisessa valossa kotikaupunkimme loma-aikaan, kauniina kesäiltana esittäytyy. En tule arjessani ajatelleeksi, kuinka paljon turisteja täällä kesäaikaan käy. Suoraan sanottuna tunsin eilen itsenikin turistiksi, mikä oli jännä havainto!
Kommentit
Lähetä kommentti