Imetys, joka sittenkin onnistui
Meidän vauva täyttää kahden päivän kuluttua yhden kuukauden. Meillä suuri osa päivästä kuluu imetyshetkiin, joita tulee eteen viitisen kappaletta. Yleensä minä istun nojatuolissa ja imetän, aamuisin imetys tapahtuu usein sängyssä.
Lisäksi Nappe-vauva on sairaalasta saakka saanut lisämaitoa. Osa maidosta on lypsettyä, osa tulee vastikepurkista. Öisin en imetä, silloin maito tulee aina pullosta. Tämä on ollut hyvä periaatepäätös - näin jaksan paremmin.
Imetys on tähän asti ollut mukavaa. Aluksi se oli todella kivuliasta. Ensimmäiset pari viikkoa menivät muutenkin harjoitteluun, mutta nyt sujuu jo oikein hyvin.
Suhtautumiseni imetykseen oli esikoisen kohdalla oikein positiivinen. Tämän vauvan kohdalla asenteeni oli neutraali, ehkä hieman positiivisen suuntaan. Naakan kohdalla imetys ei oikein onnistunut.
Silloin maito oli aluksi liian veristä (noin parin viikon verran) ja sen jälkeen rinta ei enää kelvannut. Koin hormonihuuruissani imetyksen epäonnistumisen ihan kamalana asiana, kun pulloon oli pakko siirtyä. Käytännössä tunnetilani oli turha - pulloruokinta oli oikein hyvä vaihtoehto.
Nappe sen sijaan tarttui rintaan kiinni alusta alkaen. Hänen kanssaan olen saanut kokea imetyksen, jota olen luvannut jatkaa aina viikon kerrallaan (nyt on menossa neljäs viikko). Imetys on hyvin sujuessaan mukavaa puuhaa, tosin pitkittyessän välillä hieman yksitoikkoista.
Hyvät puolet ovat erityinen läheisyys vauvan kanssa ja se että saa ajan kanssa katsella vauvaa ihaillen. Rinta rauhoittaa vauvan helposti, tosin en (ainakaan toistaiseksi) kuulu niihin, joille on luonnollista kaivaa tissi esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Jos joku toinen tekee niin, se on mielestäni täysin luonnollinen asia.
Siihen, mikä on parasta ravintoa vauvalle, en jaksa ottaa kantaa - silloin on helppoa tarjota sitä luonnollisinta vaihtoehtoa eli äidinmaitoa, kun se imetys sujuu hyvin. Muissa tapauksissa kannattaa luottaa siihen, että vastike toimii - sillä olemme kasvattaneet oikein hyvin kehittyneen Naakkamme!
Viime päivinä olen taas huomannut imetyksen ja vauvanhoidon vaikutukset selkään ja niskaan. Olen hoitanut tilannetta piikkimatolla, jonka kanssa on kuitenkin tullut kahtena viime kertana ongelmia - selkäni on herkistynyt kivulle, joten täytyy pitää vähän taukoa.
Menen huomenna hierojalle, jonne olisi voinut mennä jo viime viikolla. Olen omatoimisesti korjannut asentoani ja yrittänyt liikutella kroppaani tasapainoisesti molempiin suuntiin (oikea puoli tuppaa jäämään paikoilleen, ja tämä toispuolisuus aiheuttaa ongelmia).
Niska itsessään tykkää piikkimatosta. Käärin maton foam rollerin ympärille ja asettaudun nojaamaan piikkeihin. Tämä on aika raju hoito, suosittelen kokeilemaan varovasti tai jättämään väliin, mikäli yhtään epäilyttää. Pysyn itse asennossa noin viisi minuuttia kerrallaan, eli en pitkiä aikoja.
Piikkimattohoidolle on muuten vaikea löytää aikaa meidän päivärytmistämme. Molemmat muksut ovat yleensä samaan aikaan unten mailla kymmenen jälkeen illalla, ja itse on parasta laittautua unille viimeistään 22.30, mikäli meinaa jaksaa katkonaisen yön ja aamuherätyksen. No, siinä välissä ehtii onneksi vähän makailla.
Lisäksi Nappe-vauva on sairaalasta saakka saanut lisämaitoa. Osa maidosta on lypsettyä, osa tulee vastikepurkista. Öisin en imetä, silloin maito tulee aina pullosta. Tämä on ollut hyvä periaatepäätös - näin jaksan paremmin.
Imetys on tähän asti ollut mukavaa. Aluksi se oli todella kivuliasta. Ensimmäiset pari viikkoa menivät muutenkin harjoitteluun, mutta nyt sujuu jo oikein hyvin.
Suhtautumiseni imetykseen oli esikoisen kohdalla oikein positiivinen. Tämän vauvan kohdalla asenteeni oli neutraali, ehkä hieman positiivisen suuntaan. Naakan kohdalla imetys ei oikein onnistunut.
Silloin maito oli aluksi liian veristä (noin parin viikon verran) ja sen jälkeen rinta ei enää kelvannut. Koin hormonihuuruissani imetyksen epäonnistumisen ihan kamalana asiana, kun pulloon oli pakko siirtyä. Käytännössä tunnetilani oli turha - pulloruokinta oli oikein hyvä vaihtoehto.
Nappe sen sijaan tarttui rintaan kiinni alusta alkaen. Hänen kanssaan olen saanut kokea imetyksen, jota olen luvannut jatkaa aina viikon kerrallaan (nyt on menossa neljäs viikko). Imetys on hyvin sujuessaan mukavaa puuhaa, tosin pitkittyessän välillä hieman yksitoikkoista.
Hyvät puolet ovat erityinen läheisyys vauvan kanssa ja se että saa ajan kanssa katsella vauvaa ihaillen. Rinta rauhoittaa vauvan helposti, tosin en (ainakaan toistaiseksi) kuulu niihin, joille on luonnollista kaivaa tissi esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Jos joku toinen tekee niin, se on mielestäni täysin luonnollinen asia.
Siihen, mikä on parasta ravintoa vauvalle, en jaksa ottaa kantaa - silloin on helppoa tarjota sitä luonnollisinta vaihtoehtoa eli äidinmaitoa, kun se imetys sujuu hyvin. Muissa tapauksissa kannattaa luottaa siihen, että vastike toimii - sillä olemme kasvattaneet oikein hyvin kehittyneen Naakkamme!
Viime päivinä olen taas huomannut imetyksen ja vauvanhoidon vaikutukset selkään ja niskaan. Olen hoitanut tilannetta piikkimatolla, jonka kanssa on kuitenkin tullut kahtena viime kertana ongelmia - selkäni on herkistynyt kivulle, joten täytyy pitää vähän taukoa.
Menen huomenna hierojalle, jonne olisi voinut mennä jo viime viikolla. Olen omatoimisesti korjannut asentoani ja yrittänyt liikutella kroppaani tasapainoisesti molempiin suuntiin (oikea puoli tuppaa jäämään paikoilleen, ja tämä toispuolisuus aiheuttaa ongelmia).
Niska itsessään tykkää piikkimatosta. Käärin maton foam rollerin ympärille ja asettaudun nojaamaan piikkeihin. Tämä on aika raju hoito, suosittelen kokeilemaan varovasti tai jättämään väliin, mikäli yhtään epäilyttää. Pysyn itse asennossa noin viisi minuuttia kerrallaan, eli en pitkiä aikoja.
Piikkimattohoidolle on muuten vaikea löytää aikaa meidän päivärytmistämme. Molemmat muksut ovat yleensä samaan aikaan unten mailla kymmenen jälkeen illalla, ja itse on parasta laittautua unille viimeistään 22.30, mikäli meinaa jaksaa katkonaisen yön ja aamuherätyksen. No, siinä välissä ehtii onneksi vähän makailla.
Enpä tiedä miten olisi itselläni käynyt esikoisen imetyksen kanssa, ellei synntyssairaalassa olisi ollut eläkeikäistä kätilöä, joka neuvoi kädestä pitäen oikeanlaiset imetysasennot ja piti huolta että vauvan imuote oli oikea. Kaikki kolme lastani olen imettänyt, esikoisen noin 4kk ajan ja pullo/korvike oli myös käytössä ja lapsi siirtyi nopeasti pelkkään pulloon kun sieltä sai maidon helpommin imettyä. Keskimmäisen oli 5kk täyskmetyksellä ja sama kävi kuin esikoisella, että kun pulloa tarjottiin niinn eipä enää rinta kelvannutkaan sen jälkeen. Nuorimmainen taas roikkui rinnassa liki vuoden kun ei koskaan pulloa huolinut ja opetteli kerralla tavalliselle maidolle ja nokkamukista juomalla :D Jokainen lapsista oli aivan erilainen imetettävä, esikoinen tarvitsi ehdottomasti korvikkeen imetyksen rinnalle, sillä muutoin lapsiparka meni aivan ummelle ja korvikkeen avulla vatsa toimi edes muutaman kerran viikossa. Ihmeellinen mukelo, eikä tuo meno ole edelleenkään sen parempi kun nyt teini-ikäinen lapsi onkin laktoosi-intolerantikko joka menee ummetukselle tavallisesta maidosta. Mutta tuo asennepuoli mitä kirjoitit, on tuttua minullekin. Jokaisella kerralla oma asennoituminen imetykseen on muuttunut edellisestä ja voin sanoa että vasta nuorimmaisen kanssa se oli oikeasti stressitöntä ja luontevaa siitä nautti itsekin. Samalla kyllä harmitti se ettei lapsi huolinut pulloa, joten kovin kauaksi aikaa ei voinut ilman lasta missään käydä kun piti joutua kotiin maitobaariksi.
VastaaPoistaKolarinukke, onpa tosiaan monenlaisia imetystarinoita :) Minulle oli tosiaan iloinen yllätys, että tämä toinen vauva onkin ihan erilainen imetettävä. On ollut mukavaa, että on saanut kokemuksen asiasta nyt tämän toisen lapsen kohdalla. Meillä oli niin päin, että esikoisella vatsa toimi hyvin hitaanlaisesti ja tällä taas melkein koko ajan. Osaimetys on tosiaan siinä suhteessa helpompaa, että puolisokin voi hoitaa osan ruokinnoista. Täysimetyksen etu taas olisi, ettei sitä vastiketta tarvitsisi aina kantaa kotiin - esikoisen kanssa määrät olivat jo 1. vuotta lähestyttäessä niin isot, että tukkuliike olisi ollut hyvä vaihtoehto :D
PoistaKyllä sitä vastiketta sai todellakin kantaa vanhimmilla muksuilla lavatolkulla vaikka muutaman kuukauden imettikin, jossain vaiheessa siirryin suosiolla vastikejauheeseen juuri tuon valtavan menekin vuoksi. Meillä esikoinen tykkäsi vielä juoda "pirtelöitä" välipalaksi ennen päiväunia eli puolisen purkkia hedelmäsosetta sekoitettuna vastikkeeseen ja vellitutista läpi. Hammashuollon painajainen :D
PoistaMutta kun miettii tuota imetysaikaa, niin terveniskaisellekin se oli raskasta vaikka kuinka oli imetystyynyt asentoa parantamassa. Etenkin kun nuorimmainen oli lähempänä vuodenikää jo kymmenkiloinen murikka kannatella. Niskaan koskee pelkkä ajatuskin, millaista imetys olisi ollut pienemmän vauvankaan kanssa tällä niskan nykytilalla...