Nojatuolimatkalla
Viikko viikolta se elämä kulkee eteenpäin... toissapäivänä Nappe täytti jo kaksi viikkoa! Neuvolassa kävimme toteamassa, että kaikki on kunnossa (Napella itsellään ei ollut tutkimusten aikana mikään kunnossa, mutta myöhemmin kyllä). Neuvolan jälkeen kävin ensimmäisellä sushilounaalla synnytyksen jälkeen...kiellettyihin ruoka-aineisiin on niin mukavan synnillistä palata!
Koska Naakka oli tarhassa, olimme puolison ja Napen kanssa kolmisin liikkeellä. Lounaalla avasin keskustelun matkailusta (puoliso suostui laittamaan älypuhelimensa pois). Ihan hirveästi ei ole tullut viime vuosina kuljettua, kun se tuntuu pienen lapsen ja nyt kahden kanssa turhan vaivalloiselta.
Toiveita ja suunnitelmia on kuitenkin paljon. Kun kysyin puolisolta, hänen ykköskohteensa olisi New York, toinen olisi vähän lähempänä, Barcelona. Minä olisin mennyt jollekin Kreikan saarelle rantalomalle tai sitten pohjoiseen automatkalle siten, että voisimme hieman patikoida, kun ihan vaellushenkisiä emme kuitenkaan ole.
Nämä kaikki ovat muuten kohteita, joissa en ole ollut aiemmin. Moni niistä on ihan mahdollinen, vaikka ei ehkä ihan lähiaikoina. Pääasiassa teemme jännittäviä ipanamatkoja leikkipuistoon ja lähikauppaan...
Oikeastaan olen aika laiska lähtemään liikkeelle, vaikka oltaisiin ihan oikeasti lähdössä - innostun matkustamisesta yleensä vasta sitten, kun se alkuvaihe on ohitettu. Laukkuja pakatessa jännitän aina, tuleeko kaikki tarpeellinen mukaan. Toisaalta, kun ollaan reissussa, ajaudun tunnelmaan mukaan vaivatta.
Naakan syntymän jälkeen olemme käyneet kerran puolison kanssa Lontoossa. Naakan kanssa matkustimme kerran Tukholmaan. Keväällä vietimme päivän puolison kanssa Tallinnassa. Lapsen/lasten kanssa matkustamisesta ainakaan pitkälle en juuri haaveile, mutta tulevina vuosina reissaaminen voisi olla ok.
Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että minua viehättää tällä hetkellä eniten matkustaminen puolison kanssa kahden! Se voi johtua siitäkin, että sellainen ei ole nyt kovin helposti järjestettävissä. Toisaalta, olemme varsin hyvä parivaljakko matkoilla - emme yleensä ahnehdi liikaa nähtävää, vaan tykkäämme esimerkiksi istuskella kahviloissa ja katsella, mitä ympärillä tapahtuu.
Nämä iltakuvat ovat Torinon-matkaltamme, jonka teimme vuosia sitten. Minulla oli tässä vaiheessa jo niskavamma (pari kuukautta vanha sellainen), ja matka oli siinä suhteessa aika vaikea. Silti, muistan vielä paljon hyviä hetkiä matkalta.
Meillä oli pieni, tunnelmallinen hotellihuone vanhassa hotellissa. Torino on kaunis kaupunki, jossa on paljon mukavaa nähtävää. Iltakävely kaupungilla, ajelu ympäröivällä maaseudulla viininviljelyalueella ja vanhaan synagogaan tehty elokuvamuseo ovat jääneet mieleen erityisesti.
Katsotaan, mihin Niskasten tie vie tulevaisuudessa ja millä porukalla!
Koska Naakka oli tarhassa, olimme puolison ja Napen kanssa kolmisin liikkeellä. Lounaalla avasin keskustelun matkailusta (puoliso suostui laittamaan älypuhelimensa pois). Ihan hirveästi ei ole tullut viime vuosina kuljettua, kun se tuntuu pienen lapsen ja nyt kahden kanssa turhan vaivalloiselta.
Toiveita ja suunnitelmia on kuitenkin paljon. Kun kysyin puolisolta, hänen ykköskohteensa olisi New York, toinen olisi vähän lähempänä, Barcelona. Minä olisin mennyt jollekin Kreikan saarelle rantalomalle tai sitten pohjoiseen automatkalle siten, että voisimme hieman patikoida, kun ihan vaellushenkisiä emme kuitenkaan ole.
Nämä kaikki ovat muuten kohteita, joissa en ole ollut aiemmin. Moni niistä on ihan mahdollinen, vaikka ei ehkä ihan lähiaikoina. Pääasiassa teemme jännittäviä ipanamatkoja leikkipuistoon ja lähikauppaan...
Oikeastaan olen aika laiska lähtemään liikkeelle, vaikka oltaisiin ihan oikeasti lähdössä - innostun matkustamisesta yleensä vasta sitten, kun se alkuvaihe on ohitettu. Laukkuja pakatessa jännitän aina, tuleeko kaikki tarpeellinen mukaan. Toisaalta, kun ollaan reissussa, ajaudun tunnelmaan mukaan vaivatta.
Naakan syntymän jälkeen olemme käyneet kerran puolison kanssa Lontoossa. Naakan kanssa matkustimme kerran Tukholmaan. Keväällä vietimme päivän puolison kanssa Tallinnassa. Lapsen/lasten kanssa matkustamisesta ainakaan pitkälle en juuri haaveile, mutta tulevina vuosina reissaaminen voisi olla ok.
Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että minua viehättää tällä hetkellä eniten matkustaminen puolison kanssa kahden! Se voi johtua siitäkin, että sellainen ei ole nyt kovin helposti järjestettävissä. Toisaalta, olemme varsin hyvä parivaljakko matkoilla - emme yleensä ahnehdi liikaa nähtävää, vaan tykkäämme esimerkiksi istuskella kahviloissa ja katsella, mitä ympärillä tapahtuu.
Nämä iltakuvat ovat Torinon-matkaltamme, jonka teimme vuosia sitten. Minulla oli tässä vaiheessa jo niskavamma (pari kuukautta vanha sellainen), ja matka oli siinä suhteessa aika vaikea. Silti, muistan vielä paljon hyviä hetkiä matkalta.
Meillä oli pieni, tunnelmallinen hotellihuone vanhassa hotellissa. Torino on kaunis kaupunki, jossa on paljon mukavaa nähtävää. Iltakävely kaupungilla, ajelu ympäröivällä maaseudulla viininviljelyalueella ja vanhaan synagogaan tehty elokuvamuseo ovat jääneet mieleen erityisesti.
Katsotaan, mihin Niskasten tie vie tulevaisuudessa ja millä porukalla!
Kommentit
Lähetä kommentti