Lepo ja liike
Jos nyt vihdoinkin kirjoittaisi jostakin, joka on vähän lähempänä tämän blogin aihepiiriä... Kroppani oli (on edelleen) varsin liikkumattomassa kunnossa päästä varpaisiin! Kuntoutuminen ja toipuminen raskaudesta, puolittaisesta synnytyksestä sekä sektiosta onkin erittäin laaja alue.
Tekstini tulevat myös vähän aikaa olemaan kuvattomia, sillä meidän uudempi koneemme on rikki, ja tässä vanhassa on niin paljon ongelmia, etten edes viitsi kokeilla kuvien siirtämistä (kuvia on kyllä oikein paljon)...
Toipuminenkin on aika monipuolinen juttu, oikeastaan ensimmäisenä on rva:n kohdalla tullut ajankohtaiseksi lepo.
Rva valvoi käytännössä pari viimeistä raskauskuukautta, joten univelkaa on kertynyt huomattavasti. Raskauspahoinvoinnistakin pitää toipua erikseen, se kun kesti jälleen viikolle 39, ja jonka
takia rva:n raskauskilotilanne on tällä hetkellä + 12:sta -15:een eli painan 3 kiloa vähemmän kuin raskauden alussa...
Käytännössä rva menee makuulle aina kun voi, ja nyt isyyslomalla puoliso on hoitanut yösyötöt, joten rva on itse asiassa nukkunut pidempiä unia kuin vuosiin. Tämän on mahdollistanut myös se, että Nappe on aika rauhallinen pikkumies, hän syö yöllä tuttipullosta ja nukahtaa helposti. Kun puoliso palaa töihin, tilanne on tietysti erilainen.
Ihan helppoa se lepääminen ja paikallaan olo ei kyllä ole, kun järkyttävä vatsa on poissa ja voisi puuhailla kaikenlaista. Toisaalta väsymys iskee myös nopeasti ja leikkaushaavakin on sen verran kipeä, että levättyä tulee joka tapauksessa.
Hieman olen toki lähtenyt liikkeelle - kierrän lähikortteleita hitaalla vauhdilla ja käyn lähikaupassa. Tunne kävellessä on ihan sama kuin Naakankin kanssa, lantio ei meinaa liikkua ja selkälihakset eivät löydä paikkaansa.
Yritin jopa saada Naakkaa, 3 vuotta, mukaan eiliselle päiväkävelylle. Hän ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan lähteä mihinkään! No, ei sitten lähtenyt. Hänellä on "en lähde mihinkään" - vaihe päällä, mikä liittyy toisaalta ikään, toisaalta uuteen perhetilanteeseen.
Ihana lähitulevaisuuden tapahtuma on hieronta ylihuomenna! Kaikki mahdollinen kallonpohjasta alaspäin on niin jumissa kuin olla ja voi. Hiljalleen voin onneksi aloittaa yläselän liikuttelun, joten eiköhän tilanne tästä vähän parane.
Tekstini tulevat myös vähän aikaa olemaan kuvattomia, sillä meidän uudempi koneemme on rikki, ja tässä vanhassa on niin paljon ongelmia, etten edes viitsi kokeilla kuvien siirtämistä (kuvia on kyllä oikein paljon)...
Toipuminenkin on aika monipuolinen juttu, oikeastaan ensimmäisenä on rva:n kohdalla tullut ajankohtaiseksi lepo.
Rva valvoi käytännössä pari viimeistä raskauskuukautta, joten univelkaa on kertynyt huomattavasti. Raskauspahoinvoinnistakin pitää toipua erikseen, se kun kesti jälleen viikolle 39, ja jonka
takia rva:n raskauskilotilanne on tällä hetkellä + 12:sta -15:een eli painan 3 kiloa vähemmän kuin raskauden alussa...
Käytännössä rva menee makuulle aina kun voi, ja nyt isyyslomalla puoliso on hoitanut yösyötöt, joten rva on itse asiassa nukkunut pidempiä unia kuin vuosiin. Tämän on mahdollistanut myös se, että Nappe on aika rauhallinen pikkumies, hän syö yöllä tuttipullosta ja nukahtaa helposti. Kun puoliso palaa töihin, tilanne on tietysti erilainen.
Ihan helppoa se lepääminen ja paikallaan olo ei kyllä ole, kun järkyttävä vatsa on poissa ja voisi puuhailla kaikenlaista. Toisaalta väsymys iskee myös nopeasti ja leikkaushaavakin on sen verran kipeä, että levättyä tulee joka tapauksessa.
Hieman olen toki lähtenyt liikkeelle - kierrän lähikortteleita hitaalla vauhdilla ja käyn lähikaupassa. Tunne kävellessä on ihan sama kuin Naakankin kanssa, lantio ei meinaa liikkua ja selkälihakset eivät löydä paikkaansa.
Yritin jopa saada Naakkaa, 3 vuotta, mukaan eiliselle päiväkävelylle. Hän ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan lähteä mihinkään! No, ei sitten lähtenyt. Hänellä on "en lähde mihinkään" - vaihe päällä, mikä liittyy toisaalta ikään, toisaalta uuteen perhetilanteeseen.
Ihana lähitulevaisuuden tapahtuma on hieronta ylihuomenna! Kaikki mahdollinen kallonpohjasta alaspäin on niin jumissa kuin olla ja voi. Hiljalleen voin onneksi aloittaa yläselän liikuttelun, joten eiköhän tilanne tästä vähän parane.
Kommentit
Lähetä kommentti