Millainen tyttö meillä asuu?

Naakkanen on kevään myötä jotenkin puhjennut kukkaan. Talvella meillä oli lunta ja pimeyttä, kiukkua baletista ja lopulta balettituntien lopetus. Meillä oli myös stressistä johtuvaa kiukkua ja pelkoa, joka on nyt hälventynyt.

Naakka on pienestä saakka pitänyt rutiineja ja tuttuja tilanteita tylsinä, mutta samalla tarvinnut niitä. Hänen elämässään on tapahtunut isoja muutoksia nyt parin vuoden aikana pikkuveljen syntymän ja eromme muodossa.

Tämän viimeisen vaiheen (kaikki siirtymävaiheet olivat yhtä h*lvettiä ja se baletti jäi kokonaan) aiheutti ilmeisesti päiväkodin muutto evakkotiloista vanhoihin, remontoituihin tiloihin. Kun samaan osui vielä viikko kolmannessa hoitopaikassa hiihtolomalla, nousi Naakan stressitaso huippulukemiin.

Kun saimme lisänä kolme erillistä oksennustautia ja yhden todella tukkoisen nuhakuumeen parin kuukauden sisään, ei Naakka meinannut jaksaa oikein mitään.

Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut. Kohta kuusivuotiaamme elää (minun mielestäni normaalisti) ilman harrastuksia, eli päiväkodin jälkeen harrastamme leikkimistä ja sen sellaista. Viikonloppuisin on vielä enemmän aikaa touhuta.

Hän tykkää erityisesti syödä nuudeleita ja kanaa, spagettia ja ketsuppia ja hernekeittoa. Herkuista menee hyvin pulla ja suklaa...yhtä hyvin herkuksi kelpaavat kuitenkin rusinat ja hedelmänlohkot. Pahaa sen sijaan on kaikki tomaattipohjainen sekä esimerkiksi juusto ja kananmunat.

Naakkanen nukkuu yönsä varsin hyvin - alkuyön omassa sängyssään. Hän nukahtaa yleensä yhdeksään mennessä. Hän alkaa heräillä kuuden- puoli seitsemän aikoihin eikä uskalla mennä itsekseen leikkimään esim. viikonloppuisin, kun aikuiset haluavat vielä nukkua.

Hän on edelleen verbaalisesti etevä, ja lausahdukset ovat aivan huippuja.

"Äiti, tässä elämässä aion olla arkeologi. Kun löydän jotakin hienoa, kutsun teidät museoon katsomaan. Touhikin voi tulla, vai onko palomiehillä yhtään lomaa?"

Häntä pohdituttaa kovasti menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kiinnostuksen kohteita ovat olleet tänä talvena esimerkiksi muinainen Egypti ja muinainen Suomi.

Naakka tykkää ulkoilemisesta, ainakin yleensä. Hän menee mielellään kiipeilytelineeseen, ja on voittanut aiemmat pelkonsa kiipeilyjuttuja kohtaan. Hieman varovainen hän kuitenkin on. Metsä on mieluinen paikka erityisesti, jos siellä on myös puro.

Hän tykkää leikkiä ikäistensä kanssa, yksin ollessaan hän tykkää tällä hetkellä enemmän esimerkiksi askarrella tai korkeintaan rakennella pikkulegoilla. Päiväkodin palautteesta kuulimme, että Naakka on eräänlainen kameleontti: hän löytää helposti leikkikavereita, sillä hänelle on helppoa älytä, millaisiin leikkeihin ketäkin kannattaa pyytää.

Uusia taitojakin on tullut: kun pestään tukka, hän huuhtelee itse. Hän osaa myös voidella leivän ja kaataa maitoa, mikäli tölkki ei ole liian täynnä. Uusin opittu taito on asuntomme ulko-oven avaaminen.

Naakka on aivan huippu tytär ja olen päivä päivältä onnellisempi, kun saan olla hänen äitinsä <3

PS. Naakka ei ole mikään varsinainen materialisti - hänellä oli vähän taskurahaa, ja ostaa olisi voinut vaikka mitä pieniä juttuja...hän valitsi kaksi pehmomiekkaa, niin Touhikin saa omansa ja he voivat miekkailla.

PPS. Naakalla on edelleen useampi ystävä, joihin hän tutustui leikkipuiston vauvaryhmässä - onneksi elämässä on ollut myös pysyvyyttä.

PPPS. Naakka oppi syksyllä melkein ajamaan pyörällä - jatkamme pian harjoituksia!