Koti- ja päivähoidossa
Kun olin 1980-luvulla lapsi, vietin osan varhaislapsuuttani päivähoidossa. Muistot noilta ajoilta ovat ihan hyviä, en toivonut olevani koko ajan kotona äidin/isän kanssa.
Pikkupaikkakunnalla ei juuri eskaria tuolloin käyty, paitsi että 6-vuotiaat täyttelivät jonkin sortin eskarivihkoja seurakunnan päiväkerhossa. 6-vuotiaana taisin päästä vähäksi aikaa pikkuoppilaaksi koulun iltapäiväkerhoon, koska halusin samaan paikkaan koululaisten kanssa.
Kun tämä "esiopetus" oli suoritettu, mentiin kouluun ja saatiin oma pulpetti.
Omilla lapsillani on/tulee olemaan hiukan erilaista. Naakka oli ensimmäisenä elinvuotenaan (2013-2014) kotihoidossa, välillä minä hoidin, välillä Naakan isä hoiti, ja välillä olimme molemmat kotosalla.
1v ja 4kk:n iässä Naakka aloitti osapäiväisen päiväkotiarjen. Sitä onkin jatkunut nyt katkeamatto-masti yhteensä viisi vuotta, paitsi että osapäiväinen muuttui kokopäiväiseksi ensimmäisen vuoden jälkeen.
Touhi taas aloitti päiväkodin kokopäiväisenä 2 vuoden ja 1 kuukauden iässä (2018) eli vähän Naakkaa isompana. Siitä lähtien meillä oli kaksi ipanaa vietävänä ja haettavana samasta päiväkodista. Pitkiä lomia emme ole vuoden aikana viettäneet kesä- ja joululomaa lukuun ottamatta.
Syksyllä elämäämme tulee muutos, kun Naakka siirtyy päiväkodista eskariin koululle. Silloin alkaa perheessämme ennen näkemätön vaihe, eli lapset viedään ja haetaan eri paikoista, jotka eivät onneksi sijaitse liian kaukana toisistaan.
Koska me Naakan vanhemmat olemme kokopäivätöissä, Naakalle on haettu esiopetuksen lisäksi myös iltapäivähoitoa, koska esiopetusta käydään vain tietty tuntimäärä päivässä.
Naakan syksystä en ole huolissani - hän on jo todella valmis eskariin. Olemme myös hieman puhuneet kaukaisemmasta tulevaisuudesta, koululaisena olosta. Naakka saa luultavasti seuraavaksi synttärilahjaksi oman, ensimmäisen puhelimen.
Vaikka kuinka ajattelisimme, että hän on vielä pieni, hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Ennen pitkää kuvioon astuu ulko-oven avaaminen ja lukitseminen omalla avaimella, ja välipalaa hän osaakin jo ottaa kaapista.
Tottakai tulevaisuus jännittää - jo koulurakennukseen siirtyminen on iso juttu. Eskarin opet ovat onneksi tuttuja, sillä eskari sijaitsi ennen päiväkodin tiloissa.
Meidän tuurillamme hommassa on toki myös joitakin varjopuolia, nimittäin koulua ympäröivän aukion peruskorjaus. Näin ollen eskaritiloja on todella vaikea lähestyä ja sama koskee poistumista. Koululle päästäkseen täytyy ylittää autotie ja ratikkakiskot paikasta, joka on samalla ratikan pääteasema. Olen iloinen, ettei Naakka vielä tänä vuonna ole ekaluokkalainen - eskariviennit ja -haut täytyy vanhempien joka tapauksessa hoitaa itse.
PS. Vietämme parhaillaan viikonloppua maaseudulla. Tänään olemme ulkoilleet ja käyneet kaupassa ostamassa karkkia :D
PPS. Ensi viikolla loppuviikosta koittaa viimein rva:n kesäloma - siis viiden viikon työleiri ipanoiden kanssa ;)
PPPS. Kirpparilla on kauppa käynyt, mutta ei läheskään niin hyvin kuin viime syksynä. Pääsen kuitenkin ehkä vaatteista eroon...
Pikkupaikkakunnalla ei juuri eskaria tuolloin käyty, paitsi että 6-vuotiaat täyttelivät jonkin sortin eskarivihkoja seurakunnan päiväkerhossa. 6-vuotiaana taisin päästä vähäksi aikaa pikkuoppilaaksi koulun iltapäiväkerhoon, koska halusin samaan paikkaan koululaisten kanssa.
Kun tämä "esiopetus" oli suoritettu, mentiin kouluun ja saatiin oma pulpetti.
Omilla lapsillani on/tulee olemaan hiukan erilaista. Naakka oli ensimmäisenä elinvuotenaan (2013-2014) kotihoidossa, välillä minä hoidin, välillä Naakan isä hoiti, ja välillä olimme molemmat kotosalla.
1v ja 4kk:n iässä Naakka aloitti osapäiväisen päiväkotiarjen. Sitä onkin jatkunut nyt katkeamatto-masti yhteensä viisi vuotta, paitsi että osapäiväinen muuttui kokopäiväiseksi ensimmäisen vuoden jälkeen.
Touhi taas aloitti päiväkodin kokopäiväisenä 2 vuoden ja 1 kuukauden iässä (2018) eli vähän Naakkaa isompana. Siitä lähtien meillä oli kaksi ipanaa vietävänä ja haettavana samasta päiväkodista. Pitkiä lomia emme ole vuoden aikana viettäneet kesä- ja joululomaa lukuun ottamatta.
Syksyllä elämäämme tulee muutos, kun Naakka siirtyy päiväkodista eskariin koululle. Silloin alkaa perheessämme ennen näkemätön vaihe, eli lapset viedään ja haetaan eri paikoista, jotka eivät onneksi sijaitse liian kaukana toisistaan.
Koska me Naakan vanhemmat olemme kokopäivätöissä, Naakalle on haettu esiopetuksen lisäksi myös iltapäivähoitoa, koska esiopetusta käydään vain tietty tuntimäärä päivässä.
Naakan syksystä en ole huolissani - hän on jo todella valmis eskariin. Olemme myös hieman puhuneet kaukaisemmasta tulevaisuudesta, koululaisena olosta. Naakka saa luultavasti seuraavaksi synttärilahjaksi oman, ensimmäisen puhelimen.
Vaikka kuinka ajattelisimme, että hän on vielä pieni, hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Ennen pitkää kuvioon astuu ulko-oven avaaminen ja lukitseminen omalla avaimella, ja välipalaa hän osaakin jo ottaa kaapista.
Tottakai tulevaisuus jännittää - jo koulurakennukseen siirtyminen on iso juttu. Eskarin opet ovat onneksi tuttuja, sillä eskari sijaitsi ennen päiväkodin tiloissa.
Meidän tuurillamme hommassa on toki myös joitakin varjopuolia, nimittäin koulua ympäröivän aukion peruskorjaus. Näin ollen eskaritiloja on todella vaikea lähestyä ja sama koskee poistumista. Koululle päästäkseen täytyy ylittää autotie ja ratikkakiskot paikasta, joka on samalla ratikan pääteasema. Olen iloinen, ettei Naakka vielä tänä vuonna ole ekaluokkalainen - eskariviennit ja -haut täytyy vanhempien joka tapauksessa hoitaa itse.
PS. Vietämme parhaillaan viikonloppua maaseudulla. Tänään olemme ulkoilleet ja käyneet kaupassa ostamassa karkkia :D
PPS. Ensi viikolla loppuviikosta koittaa viimein rva:n kesäloma - siis viiden viikon työleiri ipanoiden kanssa ;)
PPPS. Kirpparilla on kauppa käynyt, mutta ei läheskään niin hyvin kuin viime syksynä. Pääsen kuitenkin ehkä vaatteista eroon...
Kommentit
Lähetä kommentti