Hajanaisia ajatuksia koulusta ja itsestä

Naakka oli tullut tyytyväisenä koulusta: Äiti, oon niin iloinen, mä sain läksyä matikasta! Läksyt oli tehty jo ennen kuin pääsin itse könyämään työpaikalta kotiin (piti pitää loppupäivä etää, sillä olin eilisiltana Pilates-kurssia maksaessani jättänyt maksukortin himaan ja syödähän pitää edes jotakuinkin säännöllisesti).

Luulen että Naakan matikka-into (matikka on ollut varsin työlästä hänelle, ei mikään suosikkiaine) laantuu ajan kanssa, mutta josko nyt taas tänä vuonna menisi vähän vähemmällä kiukkuamisella. Kolmosluokan kirjan saaminen vaikutti mieluisalta.

Muutenkin Naakan lukujärjestys näyttää siltä, että työmäärä lisääntyy. Hän oli kiukkuinen, kun sai yhdestä oppiaineesta kakkosluokan kirjan - oli vähän jäänyt kesken keväällä hienoisten motivaatio-ongelmien vuoksi. 

Olen ehkä hieman kauhuissani, kun 9-vuotiaani opiskelee nyt neljää vierasta kieltä. Koulun aikuisten mielestä Naakka on onnellinen, kun saa opiskella kieliä - olen päättänyt luottaa ammattilaisten sanaan.

Menen huomenna ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaan, Vähän yllätyin omasta tunnereaktiostani pohtiessani tekemistä, joka on suunnattu ihan vain minulle. Ihan kuin pitäisi aina olla olemassa muita (lähinnä lapsia) varten.

Koska alan melkein kyynelehtiä ajatuksesta, että olen menossa ryhmäliikuntaan, on varmaankin jo korkea aika aloittaa :D 

Koska Suomi hikoilee helteissä (olen varmaan jo joskus maininnut, että varsinkin nukkuminen 30-asteisessa kämpässä on välillä varsin tuskaista. Minulla oli kerrankin mahdollisuus päiväuniin - nukuin 4 tuntia sohvalla.

Kävin puutarhapalstalla. Palstakesä alkaa olla lopuillaan ja tällä hetkellä kukkivat liljat ja kultapallot. Maksaruoho on vielä vuorossa. Sen jälkeen tuleekin sitten lumikello, mutta se on seuraavan kevään juttu. Kesäkurpitsoja onneksi saa vielä.

PS. Naakka ei muuten vaatinut tai pyytänyt minkäänlaisia uusia koulutarvikkeita. Kaikki vanha on vielä oikein hyvää, ja vanhoilla mennään kuulemma oikein hyvin.

PPS. Odotan Pilates-tuntia innolla. Luulen, että löydän lihaksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

PPPS. Josko nyt vähän viilenisi - katson jo kaiholla hieman viileämmän sään vaatteita. Kuva on otettu Hagenbeckin eläintarhasta Hampurin lähistöltä. Pingviinit olivat Touhin lemppareita - niitä hän olisi halunnut katsoa vielä paljon enemmän.