lauantai 5. marraskuuta 2022

Pitkästä aikaa leivontaa - kokkeina Rva ja Naakka

Minä tein eilen kattilallisen nakkikeittoa. Yhdessä Naakan kanssa teimme vielä piirakan punaviinimarjoista. Nyt voi jopa sanoa, että oman sadon marjoja - kaikki pakastimessa olevat marjat alkavat olla poimittu puutarhapalstalta.

Onhan se mukava tunne, kun ruoka, edes pieni osa ravintoa, tulee omalta (no, vuokratulta) maalta. Marjat ovat täällä pohjoisessa uskomattoman hieno asia. Niitä kasvaa metsissä ja ne ovat usein esimerkiksi ulkomaalaisille ihmeellinen asia.

Meillä oli kerran saksalaisia ystäviämme mökillä alkusyksystä. Silloin oli puolukka-aika. Huomasin, että vieraillemme oli elämys poimia puolukoita suoraan mökin pihasta. Meille se on normaalia ja monista myös ihan tyhmää ajanvietettä, itse olen aina kuulunut niihin, jotka siitä pitävät.Vieraillemme tuotti ongelmaa epävarmuus - mitä jos tulee poimittua jotakin myrkyllistä. Tätä en itse ole tullut edes ajatelleeksi, mutta voin kuvitella, että tällaisiakin ajatuksia tulee.

Australiassa asuva ystäväni kaipaa suomalaisia marjoja, erityisesti niiden happamuutta. Australiaan tulee kaikki tämän lajin syötävä ulkomailta. Suomessa käydessään ystäväni haluaa aina syödä puolukkarahkaa ja toisaalta myös ruisleipää.

Ulkomailla käydessä asia on toisinpäin - en ole pitkään aikaan käynyt välimeren maissa, mutta kyllähän se appelsiini siellä maistuu aivan ihanalta. Sitä etelämpänä en ole käynyt, mutta luulen että mangot ja kaikenlaiset "etelän hedelmät" maistuvat parhailta lähellä kasvupaikkojaan.

Naakka on innostunut leipomisesta. Siis paljon enemmän kuin minä :D Esimerkiksi kananmunan rikkominen sujuu häneltä paljon paremmin kuin minulta vastaavassa iässä. Täytyy nyt vain minunkin tsempata, niin Naakka saa tehdä ja kehittyä.

Minun piti myös yllättää tänään kylään saapuva appiukkoni sillä marjapiirakalla. Kun menin illan päätteeksi keittiöön, näky oli kuvan mukainen. Perheen toinen aikuinen kävi tosin napsimassa viimeisetkin palat. Minä söin yhden pienen palan eikä muita ollut paikalla omaa perhettä lukuun ottamatta. Vaikutuksen tekeminen suvun vanhimpaan jäi siis tällä kertaa...

Blogia on tullut pidettyä jo toistakymmentä vuotta, mutta valokuvien estetiikka on oikein vaihtelevaa. Eipä tullut kuvattua piirakkaa ennen kuin se oli jo melkein kokonaan tuhottu. Seuraavalla kerralla sitten koitan muistaa tämänkin ;) 

PS. Kaipasin marjastamaan tänä vuonna, mutta eipä tullut käytyä puutarhapalstaa kauempana. Ehkä ensi vuonna sitten.

PPS. Ehkäpä meidän täytyy Naakan kanssa leipoa vähän useammin, siis oikeasti.

PPPS. Näen muuten kohta pitkästä aikaa ulkomailla asuvaa ystävääni. Edellisestä tapaamisesta on koronapandemian ja muiden sattumien takia kulunut jo vuosia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elokuviin

Päätin oikein repäistä ja varasin itselleni ja lapsille leffaliput. Kaiken suoratoiston aikana leffassa käynti ei ehkä ole enää se ykkönen....