Vihanneksia ja vaahtokarkkeja - sananen ravinnosta
Näin ravintolapäivänä on varmaankin hyvä kirjoittaa muutama sana ravinnosta. Meillä on onni asua talossa, jossa kerhohuoneelle ilmestyy italialaistyyppinen pop up -ravintola jokaisena ravintolapäivänä ja muistaakseni joskus muulloinkin. Tällaisia antimia kerhohuoneen keittiö tarjosi tänään!
Ravinto ja etenkin ravitsemus sinänsä ovat aika laajoja ja abstrakteja käsitteitä, ettei rva voi ottaa niihin kantaa kuin amatöörinä. Vielä vähemmän rva voi esiintyä esimerkkinä - meillä ruokavalio koostuu ajoittain valmisruuasta ja sen sellaisesta hirviästä!
Kuitenkin, rva koittaa ainakin välillä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää. Sillä tavalla jaksaakin paremmin, ja voisi kuvitella, että keho, jonka pitäisi korjata itseään, tarvitsee hyvälaatuisia rakennusaineita. Tähän rva pyrkii käytännössä ja vielä useammin teoriassa.
Rva:n ruokatottumuksissa on paljon hyvää. Taidan juoda tarpeeksi vettä, syödä ainakin useimmiten tarpeeksi vihanneksia ja teen itse ruokaa muutaman kerran viikossa (yleensä syötävää riittää useammaksi päiväksi).
Parannettavaakin riittää. Juon välillä liikaa kahvia ja annoskokoni (siis ruuan suhteen) ovat ajoittain vähän liian isoja. Rasvaisten ruokien määrää voisi edelleenkin vähentää. En usko syöväni kovin väärin, mutta pienillä muutoksilla voisin tietysti parantaa tilannetta.
Pyrin kiinnittämään huomiota syömisiini muutamastakin syystä:
- hallitakseni painoani. Kuulun niihin suomalaisnaisiin, joilla on hidas aineenvaihdunta ja lihoamistaipumus. Äärimmäinen laihuus ei kiinnosta, mutta kun tukiranka on muutenkin epäkunnossa, lienee hyvä pitää painonhallinta välillä mielessä.
- Edistääkseni niskavammasta parantumista. Rakennusaineiden lisäksi on hyvä saada tarpeeksi energiaa, jotta jaksaa kuntouttaa itseään liikkumalla.
- Tämä piti laittaa ensimmäiseksi: voidakseni hyvin ja nauttiakseni hyvästä ruu`asta ja ruokahetkistä.
Ruokahetkistä puheenollen, Niskaset syövät nykyään kiirettävän usein saman pöydän ääressä. Rva:n niska on alkanut kestää tällaista, vaikka usein onkin pakko korjata asentoa. Ongelmana on edelleen alas valahtava vasen olkapää ja lapa.
Onneksi tulee myös syötyä, siinä asennon korjailun ja Naakan vahtimisen lomassa. Hän on nyt yksivuotias ja maistelee uusia makuja melkein joka päivä. Tämän viikon uutuuksia ovat olleet mm. herneet, rusinat ja vadelmapiirakka! Ruoka menee suuhun pihtiotteella, ja jos lusikan antaa käteen, se menee lautasen kautta suuhun (ruoka ei välttämättä pysy vielä mukana).
Naakan myötä myös rva on alkanut innostua rusinoista...niistähän saa rautaa, kuten eräässä Maikki Harjanteen Minttu-kirjassa 1980-luvulla sanottiin! Erilaiset pähkinät olisivat varmasti terveellisiä myös, mutta ne eivät uppoa niin helpolla.
Sitten, täytyy muistaa, että ruuan pitää olla myös nautinto. Rva ei ainakaan jaksa koko ajan noudattaa orjallisesti jotakin dieettiä, välillä on vain hauska syödä sellaisia juttuja, jotka eivät ole niin älyttömän terveellisiä.
Esimerkiksi paahdettu vaahtokarkki oli tosi hyvää, mutta sitten ne paahtimessa lilluvat leivänmurut meinasivat syttyä palamaan ja koko asuntoon levisi karsea haju. Kaikki tämä siksi, että rva yritti demonstroida puolisolle, kuinka niitä vaahtokarkkeja oikein paahdetaan. Tämä tapahtui Niskasilla viime viikolla. Itse vaahtokarkit olivat tosi hyviä!
Näin rva syö ja tällaisiin asioihin hän pyrkii. Mukavaa lauantai-illan jatkoa, uutta ravintolapäivää odotellessa!
Ravinto ja etenkin ravitsemus sinänsä ovat aika laajoja ja abstrakteja käsitteitä, ettei rva voi ottaa niihin kantaa kuin amatöörinä. Vielä vähemmän rva voi esiintyä esimerkkinä - meillä ruokavalio koostuu ajoittain valmisruuasta ja sen sellaisesta hirviästä!
Kuitenkin, rva koittaa ainakin välillä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää. Sillä tavalla jaksaakin paremmin, ja voisi kuvitella, että keho, jonka pitäisi korjata itseään, tarvitsee hyvälaatuisia rakennusaineita. Tähän rva pyrkii käytännössä ja vielä useammin teoriassa.
Rva:n ruokatottumuksissa on paljon hyvää. Taidan juoda tarpeeksi vettä, syödä ainakin useimmiten tarpeeksi vihanneksia ja teen itse ruokaa muutaman kerran viikossa (yleensä syötävää riittää useammaksi päiväksi).
Parannettavaakin riittää. Juon välillä liikaa kahvia ja annoskokoni (siis ruuan suhteen) ovat ajoittain vähän liian isoja. Rasvaisten ruokien määrää voisi edelleenkin vähentää. En usko syöväni kovin väärin, mutta pienillä muutoksilla voisin tietysti parantaa tilannetta.
Pyrin kiinnittämään huomiota syömisiini muutamastakin syystä:
- hallitakseni painoani. Kuulun niihin suomalaisnaisiin, joilla on hidas aineenvaihdunta ja lihoamistaipumus. Äärimmäinen laihuus ei kiinnosta, mutta kun tukiranka on muutenkin epäkunnossa, lienee hyvä pitää painonhallinta välillä mielessä.
- Edistääkseni niskavammasta parantumista. Rakennusaineiden lisäksi on hyvä saada tarpeeksi energiaa, jotta jaksaa kuntouttaa itseään liikkumalla.
- Tämä piti laittaa ensimmäiseksi: voidakseni hyvin ja nauttiakseni hyvästä ruu`asta ja ruokahetkistä.
Ruokahetkistä puheenollen, Niskaset syövät nykyään kiirettävän usein saman pöydän ääressä. Rva:n niska on alkanut kestää tällaista, vaikka usein onkin pakko korjata asentoa. Ongelmana on edelleen alas valahtava vasen olkapää ja lapa.
Onneksi tulee myös syötyä, siinä asennon korjailun ja Naakan vahtimisen lomassa. Hän on nyt yksivuotias ja maistelee uusia makuja melkein joka päivä. Tämän viikon uutuuksia ovat olleet mm. herneet, rusinat ja vadelmapiirakka! Ruoka menee suuhun pihtiotteella, ja jos lusikan antaa käteen, se menee lautasen kautta suuhun (ruoka ei välttämättä pysy vielä mukana).
Naakan myötä myös rva on alkanut innostua rusinoista...niistähän saa rautaa, kuten eräässä Maikki Harjanteen Minttu-kirjassa 1980-luvulla sanottiin! Erilaiset pähkinät olisivat varmasti terveellisiä myös, mutta ne eivät uppoa niin helpolla.
Sitten, täytyy muistaa, että ruuan pitää olla myös nautinto. Rva ei ainakaan jaksa koko ajan noudattaa orjallisesti jotakin dieettiä, välillä on vain hauska syödä sellaisia juttuja, jotka eivät ole niin älyttömän terveellisiä.
Esimerkiksi paahdettu vaahtokarkki oli tosi hyvää, mutta sitten ne paahtimessa lilluvat leivänmurut meinasivat syttyä palamaan ja koko asuntoon levisi karsea haju. Kaikki tämä siksi, että rva yritti demonstroida puolisolle, kuinka niitä vaahtokarkkeja oikein paahdetaan. Tämä tapahtui Niskasilla viime viikolla. Itse vaahtokarkit olivat tosi hyviä!
Näin rva syö ja tällaisiin asioihin hän pyrkii. Mukavaa lauantai-illan jatkoa, uutta ravintolapäivää odotellessa!
Kommentit
Lähetä kommentti