Matkakuumetta

Toukokuu on kulunut nopeasti ja yhtäkkiä olemmekin puolisoni kanssa yhteisen Lontoon-matkamme kynnyksellä. Puurramme päivästä toiseen töissäkäynnin, Naakan hoidon ja kotitöiden keskellä, joten usein ei tule katsottua ajassa kovin pitkälle taaksepäin.

Tämä on rva:lle kolmas matka Lontooseen ja ensimmäinen niskavamman kanssa. Rva vieraili perheensä kanssa lontoossa ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1999, toista kertaa Interrail-matkalla 2003. Aikaa on siis kulunut siitäkin vierailusta.

Me emme ole kovin tiukasti suunnitelleet, mitä aiomme matkallamme tehdä. Todennäköisesti levähtää hetken rakkaan mutta välillä vähän työlään yksivuotiaamme hoidosta (Toivottavasti kykenemme kumminkin lomailemaan emmekä pelkästään ikävöimään häntä).

Minä haluaisin kuitenkin käydä vahakabinetissa ja jonkinlaisella kaupunkikierroksella. Joku käynnin arvoinen tavaratalokin (mahdollisesti, Lontoossa kun ollaan) kaupungissa kuulemma on, halpa sellainen. Odotan kuitenkin matkalta ainoastaan pientä maisemanvaihdosta sekä sitä, ettei niska oireilisi kovin pahasti.

Seuraavan kerran lomailemme (jossakin muualla kuin mökillä) elokuussa. Silloin suuntaamme jälleen Kolille, jossa vierailimme viimeksi v. 2011. Hieman jännittää, kuinka Naakka jaksaa istua suurin piirtein koko päivän autossa, pysähdyksistä huolimatta.

Kolillakaan emme tee mitään kummallista, pääasiat ovat vaaralle kiipeäminen sekä majapaikassamme, Nevalan perinnetilalla oleilu. Tila on aivan mahtava paikka majoittua, siellä pääsee myös katsomaan monenlaisia eläimiä.

Kolille lähtee mukaan muutakin perhettä, joten saamme kenties viettää puolisoni kanssa vähän aikaa myös kaksistaan. Sekin on tervetullutta, että saa esimerkiksi tunnin omaa aikaa jonkun mukavan kirjan tai lehden parissa.

Viime päivät helteessä ovat olleet varsin tuskaisia, mutta niska tykkää, kuten taisin jo aiemmin mainitakin.  Tänään repäisimme puolison kanssa ja värjäsimme minun tukkani (edellisestä värjäyksestä on jo sen verran aikaa, että juurikasvu oli aivan kauhia.

Sitten rva kävi uuden tukkansa kanssa äänestämässä. Oli sillä hilkulla, etten mennyt, mutta päätin kumminkin mennä. Äänestämisessä on oma juhlallisuutensa ja onhan sekin tapa vaikuttaa. Äänestämisen jälkeen kävimme geokätköllä, jonka minä löysin.

Iltaan kuuluu vähän oikolukua ja lätkämatsin odottelua. Se tulee meille vähän myöhään, mutta on kai se pakko katsoa...Se nyt on ainakin varmaa, ettei rva lähde keskellä yötä kaupungille hillumaan, kuten silloin kun Suomi viimeksi voitti (jos siis voittaa nyt).

Se jääköön nähtäväksi.

Koli, 2011.  PS: Hyvää syntymäpäivää E.-ystävälleni sinne lounaan suunnalle =)