OMT ja Hanami
Varailinpas tässä taas hierojaa...tällaista se on tämän niskan kanssa, se meni taas niin jumiin, ettei reagoi yhtään mihinkään. Onneksi seuraavina päivinä ei ole luvassa mitään ihan kummallista. Niin, ja toivottavasti saan hierojan jollekin lähipäivälle.
Niskavammani "sykli" on melko selkeä. Noin kerran kuussa käyn Ortonissa OMT-fyssarilla, se tekee selälle ihmeitä. Noin viitenä iltana viikossa teen selkä (ja niska) -harjoitteet. Noin kahden viikon kuluttua OMT:stä täytyy käydä normihierojalla, sitten taas parin viikon päästä OMT:llä.
Miksi en käy Ortonissa useammin? Syy on aikalailla raha. Kyllähän sitä kävisi vaikka missä, jos kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse. Hoitoihin menee rva:lta edelleen useampi satanen kuussa, siksi onkin välillä vähän hassua kuunnella, kuinka rahat eivät vaikkapa äitiyslomalla riitä...mikäli näitä hoitoja ei olisi, rva eläisi suorastaan herroiksi (tai rouviksi siis). No, tilanteensa kullakin ja terveys ennen kaikkea!
Tuosta OMT:stä vielä, se tuntuisi kyllä olevan hoitomuoto, joka vaikuttaa ratkaisevasti rva:n toimintakykyyn. Lisäksi sieltä saadut harjoitteet auttavat, kunhan niitä jaksaa säännöllisesti tehdä. Niiden kanssa on kyllä välillä ollut aika raskasta.
Niskaan ei (niskan alaosaa lukuun ottamatta) rva:n kohdalla kosketa. Tämä siksi, että rva:n yläniska on edelleenkin niin herkkä, että manipulaatio voisi aiheuttaa pitkäkestoista pahoinvointia tai migreenin kaltaisen olotilan. Toiseksi, kun funktionaalista magneettia ei ole tehty, ei tiedetä varmasti, mikä siellä niskassa riivaa.
Nyt kesän tultua rva on ulkoillut varsin paljon. Lämmin sää on tuntunut olevan hyväksi niskalle ja yläkropalle muutenkin, mutta huono puoli on sitten se, että rva on todella huono kestämään helteitä. Painostava ilma vie suurin piirtein toimintakyvyn. Tänään olikin sitten todella mukavaa, kun oli viileä tuuli ja aurinkoista.
Sunnuntaina teimme ex-tempore-retken Hanami-kirsikankukkajuhlaan. Kyseessä oli piknik puistossa, jossa oli paljon kirsikkapuita. Paikalla oli Japaniin liittyviä esityksiä, kojuja joissa myytiin kaikenlaista sekä paljon juhlaa viettämään tulleita ihmisiä.
Osalla oli yllään kimonoita, osalla cosplay-henkisiä asusteita. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut ihan tavallisesti kuten Niskasetkin. Mukana piknikillä olivat myös Naakan isoisä ja kummitäti. Söimme piknikruuaksi pakastesushia ja joimme vihreää teetä.
Sushin kanssa meinasi käydä vähän hassusti, kun rva oli katsonut, että sushi kestää sulaa kaksi eikä kolme tuntia. Sushia piti siis odotella tunti, jonka aikana puolison piti käydä syömässä makkara sinapilla (kyllä, makkarakoju löytyi kuitenkin).
Naakka viihtyi ulkosalla muiden kanssa oikein hyvin. Hän käytti suurimman osan ajasta katselemalla ympärilleen, Rva sai syödä sushinsa melkein rauhassa, kun antoi Naakalle sen "kalan" eli kalanmuotoisen soijakastikepullon pureskeltavaksi. Se kelpasi!
Niskavammani "sykli" on melko selkeä. Noin kerran kuussa käyn Ortonissa OMT-fyssarilla, se tekee selälle ihmeitä. Noin viitenä iltana viikossa teen selkä (ja niska) -harjoitteet. Noin kahden viikon kuluttua OMT:stä täytyy käydä normihierojalla, sitten taas parin viikon päästä OMT:llä.
Miksi en käy Ortonissa useammin? Syy on aikalailla raha. Kyllähän sitä kävisi vaikka missä, jos kaikkea ei tarvitsisi maksaa itse. Hoitoihin menee rva:lta edelleen useampi satanen kuussa, siksi onkin välillä vähän hassua kuunnella, kuinka rahat eivät vaikkapa äitiyslomalla riitä...mikäli näitä hoitoja ei olisi, rva eläisi suorastaan herroiksi (tai rouviksi siis). No, tilanteensa kullakin ja terveys ennen kaikkea!
Tuosta OMT:stä vielä, se tuntuisi kyllä olevan hoitomuoto, joka vaikuttaa ratkaisevasti rva:n toimintakykyyn. Lisäksi sieltä saadut harjoitteet auttavat, kunhan niitä jaksaa säännöllisesti tehdä. Niiden kanssa on kyllä välillä ollut aika raskasta.
Niskaan ei (niskan alaosaa lukuun ottamatta) rva:n kohdalla kosketa. Tämä siksi, että rva:n yläniska on edelleenkin niin herkkä, että manipulaatio voisi aiheuttaa pitkäkestoista pahoinvointia tai migreenin kaltaisen olotilan. Toiseksi, kun funktionaalista magneettia ei ole tehty, ei tiedetä varmasti, mikä siellä niskassa riivaa.
Nyt kesän tultua rva on ulkoillut varsin paljon. Lämmin sää on tuntunut olevan hyväksi niskalle ja yläkropalle muutenkin, mutta huono puoli on sitten se, että rva on todella huono kestämään helteitä. Painostava ilma vie suurin piirtein toimintakyvyn. Tänään olikin sitten todella mukavaa, kun oli viileä tuuli ja aurinkoista.
Sunnuntaina teimme ex-tempore-retken Hanami-kirsikankukkajuhlaan. Kyseessä oli piknik puistossa, jossa oli paljon kirsikkapuita. Paikalla oli Japaniin liittyviä esityksiä, kojuja joissa myytiin kaikenlaista sekä paljon juhlaa viettämään tulleita ihmisiä.
Osalla oli yllään kimonoita, osalla cosplay-henkisiä asusteita. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut ihan tavallisesti kuten Niskasetkin. Mukana piknikillä olivat myös Naakan isoisä ja kummitäti. Söimme piknikruuaksi pakastesushia ja joimme vihreää teetä.
Sushin kanssa meinasi käydä vähän hassusti, kun rva oli katsonut, että sushi kestää sulaa kaksi eikä kolme tuntia. Sushia piti siis odotella tunti, jonka aikana puolison piti käydä syömässä makkara sinapilla (kyllä, makkarakoju löytyi kuitenkin).
Naakka viihtyi ulkosalla muiden kanssa oikein hyvin. Hän käytti suurimman osan ajasta katselemalla ympärilleen, Rva sai syödä sushinsa melkein rauhassa, kun antoi Naakalle sen "kalan" eli kalanmuotoisen soijakastikepullon pureskeltavaksi. Se kelpasi!
Veikkaan, että sinulla on sama vaiva yläniskassa kuin minullakin, eli retkahdusvamman jäljiltä itseensä ottanut occipitalis-hermo. Todella yleinen vaiva retkuilla, kertoi JP Kouri. Hermon ärtyminen aiheuttaa hyvin migreenintyyppisen kiputilan, mutta migreenistä poiketen se alkaa usein niskakivusta. Todella invalidisoiva kipumuoto, kun kohtaus iskee kunnolla päälle, minulla hermo antaa oiretta jossain muodossa päivittäin, joko pistoksina korvan/pään sisällä tai sirinäntunteena kasvoissa. Netistä löytyy paljon infoa hakusanoilla "occipital neuralgia".
VastaaPoistaKolarinukke, kyllä tuo hyvin tutulta vaikuttaa, ja ilmeisesti juuri niin harvinaiselta, että terkkarin lääkäri nauroi minut kerran ulos huoneestaan, kun kerroin oireista (vai onko tämä taas niitä oireita, joiden olemassaoloa ei haluttaisi myöntää...) Kun minulla on tällainen tila, en kyllä pysty tekemään yhtään mitään. Yleensä tämä vaiva alkaa joko jonkinlaisesta käsittelystä tai sitten pitkäaikaisesta rasituksesta kuten istumisesta. Pitkällä rasituksella tarkoitan siis whiplash-henkilölle pitkää rasitusta :D
PoistaYliopistollisen sairaalan fysiatri on yrittänyt saada minulla occipitalis-hermon kivun esille painelemalla niskaa ja enhän minä siitä välittömästi mitään tiedäkään, mutta se seuraava päivä...
PoistaKyllä minä tuossa asiassa enemmän Ortonin Kouria uskon, sillä minulla sattui olemaan juuri kipukohtauksen jälkimainingit päällä, kun kipuluennolla olin ja kävelin suoraan Kourin juttusille ja kysyin, mitä tällainen kipu voi olla joka koskee niskaan, päälaelle ja toispuoleisesti kasvoihin, jota fysioterapeutti veikkasi kolmoishermoksi ja neurologi migreeniksi. Vastaus "occipitalis-hermo" tuli alta sekunnissa :D Ja Krüger oli samaa mieltä omalla vastaanotollaan.
Joo, Kouri on kuuleman mukaan eräänlainen guru alallaan, eli häntä taitaa olla uskominen. Tämä hermokipu on oikeastaan oireistani invalidisoivin, ja siksi pelkäänkin sitä eniten. Pystyn nykyään olemaan toimissani "joustavampi" kuin ennen, mutta tämä tila on sellainen, jonka edessä minä jään ihan suosiolla kakkoseksi. Onko sinulla usein tätä oiretta?
VastaaPoistaNiin, se piti vielä lisätä, että occipitalis-hermoja on kaksi: major ja minor ja minulle se on nimenomaan tuo syvemmältä niskan rakenterista lähtevä minor, joka tekee kipuoireiston ja minor-hermo lähtee samasta hermoraarasta kuin kasvojen kolmoishermo ja korvalehtihermo, jonka vuoksi se säteilee helposti kasvoihin ja korvan sisälle. Kyseessä on epätyypillinen occipitalis-hermon kipu. Occipitalis majorin pystyy käsittääkseni testaamaan juuri tuolla yläniskan manipuloinnilla ja se on ns. virallinen occipitalis neuralgia.
Poistahttp://www.pijn.com/media/24513/illustratie_05a_540x450.jpg
Kipukohtaukset ovat minulla kausittaisia, vielä reilu vuosi sitten niitä tuli useampi kuukaudessa aina muutaman päivän välein. Sitten tilanne rauhottui säännöllisen fysikaalisen avulla, mutta edelleen niskan rasitus aiheuttaa herkästi kipukohtauksia. Viimeisimmän aiheutti neulominen ja kipukohtauksen jälkeen kasvojen särinä jäi taas päälle ja harva se päivä joku tökkii korvan sisälle sukkapuikolla. Ja tuo kipumuoto on todellakin se pahin mahdollinen ja aina sen iskiessä mielen valtaa myös pelko, jääkö kipu päälle vai onko kyseessä vain kohtaus.