Naakka kävelee!
Ihan ilmoituksena vain, Niskasten esikoistytär Naakka on oppinut kävelemään! Naakka täyttää ylihuomenna 1v. 2 kk., ja eiköhän n. kuuden metrin yhtäjaksoinen kävely riitä asian hehkuttamiseen. Naakka taitaa myös edustaa ihan "keski-ikää" oppimisen suhteen, vaikka sillä ei suurta väliä olekaan.
Kävelemään oppiminen tapahtui ihan yhtäkkiä, aiemmin tyttö meni ihan spagetiksi, kun yritimme kävelyttää häntä. Ilmeisesti hänen luonteensa sanoi, että opettelen ihan itse. Ensiksi tuli yksi horjuva askel, sitten kaksi. Tästä ei oikeastaan ole kuin viikko aikaa.
Kävelyharjoitukset jatkuvat ja koko ajan menee paremmin. Toki Naakka mielellään vielä konttaa, sillä tavallahan hän on tottunut kävelemään jo monen kuukauden ajan.
Eilen meillä oli täällä kylässä Naakan isomummi, ja lieneekö isomummille annettu esitys vai mikä, Naakka käveli ensimmäistä kertaa myös ulkosalla, mitä hän ei ole aiemmin tehnyt. Veikkaan, että kuukauden päästä Naakka jo juokseekin!
Rva:n mielestä on ihan mukavaa, kun tytär kävelee, vaikka vähän tulee ikävä niitä aikoja, kun pieni vauveli tuhisi sylissä ja joi tuttipullosta maitoa (no, tekee hän tuota jälkimmäistä vieläkin). Nyt katsotaan kuitenkin eteenpäin ja nautitaan opituista taidoista.
Kävely on siinäkin mielessä hyvä, että rva:n ei kohta tarvitse enää nostella Naakkaa ihan niin paljon kuin aiemmin. Ainakin hän siirtyy jonkin verran paikasta toiseen ilman kantamistakin.
Niskasten viikko alkaa kotitöillä, oikeastaan virallisilla jutuilla. Käymme kirjeenvaihtoa Kelan kanssa kotihoidontuesta, kun sitä pitää nyt hakea pätkissä puolison isyysloman ja sen vuoksi, ettemme tiedä, meneekö Naakka päivähoitoon 1.9. vai ei.
Silti, lapsenhoitoon (siis terveen lapsen) liittyvät Kela-asiat ovat ihan naurettavan yksinkertaisia verrattuna vammaan ja kuntoutukseen liittyviin asioihin
Sitten olisi vuorossa marsuhäkin siivousta, ulkoilua, jumppaa ja sen sellaista. Ainakin nyt aamusta tuntuu, että meillä on oikein mukava elämä :)
Kävelemään oppiminen tapahtui ihan yhtäkkiä, aiemmin tyttö meni ihan spagetiksi, kun yritimme kävelyttää häntä. Ilmeisesti hänen luonteensa sanoi, että opettelen ihan itse. Ensiksi tuli yksi horjuva askel, sitten kaksi. Tästä ei oikeastaan ole kuin viikko aikaa.
Kävelyharjoitukset jatkuvat ja koko ajan menee paremmin. Toki Naakka mielellään vielä konttaa, sillä tavallahan hän on tottunut kävelemään jo monen kuukauden ajan.
Eilen meillä oli täällä kylässä Naakan isomummi, ja lieneekö isomummille annettu esitys vai mikä, Naakka käveli ensimmäistä kertaa myös ulkosalla, mitä hän ei ole aiemmin tehnyt. Veikkaan, että kuukauden päästä Naakka jo juokseekin!
Rva:n mielestä on ihan mukavaa, kun tytär kävelee, vaikka vähän tulee ikävä niitä aikoja, kun pieni vauveli tuhisi sylissä ja joi tuttipullosta maitoa (no, tekee hän tuota jälkimmäistä vieläkin). Nyt katsotaan kuitenkin eteenpäin ja nautitaan opituista taidoista.
Kävely on siinäkin mielessä hyvä, että rva:n ei kohta tarvitse enää nostella Naakkaa ihan niin paljon kuin aiemmin. Ainakin hän siirtyy jonkin verran paikasta toiseen ilman kantamistakin.
Niskasten viikko alkaa kotitöillä, oikeastaan virallisilla jutuilla. Käymme kirjeenvaihtoa Kelan kanssa kotihoidontuesta, kun sitä pitää nyt hakea pätkissä puolison isyysloman ja sen vuoksi, ettemme tiedä, meneekö Naakka päivähoitoon 1.9. vai ei.
Silti, lapsenhoitoon (siis terveen lapsen) liittyvät Kela-asiat ovat ihan naurettavan yksinkertaisia verrattuna vammaan ja kuntoutukseen liittyviin asioihin
Sitten olisi vuorossa marsuhäkin siivousta, ulkoilua, jumppaa ja sen sellaista. Ainakin nyt aamusta tuntuu, että meillä on oikein mukava elämä :)
Onneksi olkoon Naakalle ja jaksamisia vanhemmille: Kahdella jalalla taitaa ehtiä tekemään pahuuksia vielä nelivetoa nopeammin.
VastaaPoistaJa hienoa, jos tuntuu, että elämä on aika hyvin mallillaan. :)