Tavallinen perhe
Rva alkoi tässä yhtenä päivänä pohtia, ovatko Niskaset tavallinen perhe - rva:n ja niskan näkökulmasta. Ainakaan rva:n mielestä Niskaset eivät näytä kovin kummallisilta. On hankalaa määritellä, mikä sitten on tavallinen perhe.
Kuitenkin, koska määrittely on aina välillä hauskaa, päätti rva yrittää, ainakin leikkimielisesti. Onhan se jännittävää pohtia, millainen on perhe, yksi on vammainen henkilö (aikuinen). Onkohan vammainen rva kokonainen hlö vai jonkinlainen "puolikas" ;) Rva on päättänyt pitää itseään kokonaisena.
Tämä kirjoitus on syntynyt rva:n näkökulmasta. Puolison ja Naakan näkökulmat saattaisivat olla toisenlaiset. Nasu ja Matilda taas taitavat pitää meitä ihmisniskasia jonkinlaisina alikehittyneinä marsuina - se siitä.
Niskaset ovat pikkulapsiperhe. Hra tekee neljän päivän työviikkoa ja on välillä työmatkalla. Rva työskentelee työllistettynä osapäiväisesti omalla alallaan. Niskaset eivät tällä hetkellä matkustele paljon, paitsi kesällä kesämökille. Niskaset asuvat vuokrakolmiossa hissitalossa. Hra seuraa mielellään uutisia, rva tykkää niiden lisäksi tv-sarjoista.
Hra ja rva kävivät viimeksi treffeillä, hmm...elokuussa. Edellinen retkeksi kutsuttava poistuminen kotoa tapahtui lokakuussa, Sealife-akvaarioon Naakan kanssa. Jokapäiväisiä, yhteisiä retkikohteita ovat leikkipuisto ja lähi-Alepa (apteekki alkaa meidän infektiomäärällä myös nousta suosikkikohteeksi).
Rva ja Hra ovat ehtineet kihloihin, mutta eivät naimisiin. Heillä on yhteinen säästötili, mutta esimerkiksi oma asunto on tällä hetkellä enemmänkin mukava jutunaihe kuin realistinen lähitavoite. Niskasilla on myös kestolotto (tuotto tällä hetkellä parempi kuin säästötilin korko).
Mikä Niskasissa sitten on tavallisuudesta poikkeavaa? Meiltä löytyy ehkä keskivertoa enemmän erilaisia selän vetreyttämiseen tarkoitettuja välineitä kotoa (piikkimatto, joogapalikat, hierontarulla jne.). Naakka pitää niitä leluinaan - rva yrittää toden teolla vetreyttää.
Niskasilla rva:n kaksi viikoittaista jumppakertaa on sisällytetty väkisin perheen aikatauluun, vaikka usein onkin kiire. Myös rva:n hierontojen ja fyssareiden kanssa plarataan läpi almanakkaa säännöllisesti. Käynnit ovat rva:n pelastus, niitä ilman mikään ei oikeasti toimisi.
Mikäli rva lähtee Naakan kanssa vähänkin kotia pidemmäksi, retki täytyy suunnitella niskan jaksamisen takia todella huolellisesti. Jos hra on mukana, tilanne helpottuu. Hra työntää rattaita ja hoitaa suurimmaksi osaksi Naakan nostelemisen.
"Jos niska kestää", on Niskasilla todella yleinen lause. Se voidaan lisätä monenlaisten suunnitelmien yhteyteen (kyläily, jokin isompi siivousurakka, kaupungilla käyminen jne.) Onneksi niska kestää nykyään paremmin kuin ennen - hankalia tilanteita tulee silti eteen viikoittain.
Myös rva:n työtilanne (ja moni muukin asia) poikkeavat ehkä siinä mielessä tavallisesta, että tulevaisuutta on vaikea suunnitella kovin pitkälle. Siinä mielessä Niskaset elävät vamman ehdoilla - rva:n siirtymisestä normaaliin työelämään (kokopäiväinen, lomineen ja palkkoineen) ei ainakaan vielä voi puhua. Nyt tilanne on tämä ja hyvähän on näinkin...
Ollaanko me sitten tavallisia? Oletteko te?
Kuitenkin, koska määrittely on aina välillä hauskaa, päätti rva yrittää, ainakin leikkimielisesti. Onhan se jännittävää pohtia, millainen on perhe, yksi on vammainen henkilö (aikuinen). Onkohan vammainen rva kokonainen hlö vai jonkinlainen "puolikas" ;) Rva on päättänyt pitää itseään kokonaisena.
Tämä kirjoitus on syntynyt rva:n näkökulmasta. Puolison ja Naakan näkökulmat saattaisivat olla toisenlaiset. Nasu ja Matilda taas taitavat pitää meitä ihmisniskasia jonkinlaisina alikehittyneinä marsuina - se siitä.
Niskaset ovat pikkulapsiperhe. Hra tekee neljän päivän työviikkoa ja on välillä työmatkalla. Rva työskentelee työllistettynä osapäiväisesti omalla alallaan. Niskaset eivät tällä hetkellä matkustele paljon, paitsi kesällä kesämökille. Niskaset asuvat vuokrakolmiossa hissitalossa. Hra seuraa mielellään uutisia, rva tykkää niiden lisäksi tv-sarjoista.
Hra ja rva kävivät viimeksi treffeillä, hmm...elokuussa. Edellinen retkeksi kutsuttava poistuminen kotoa tapahtui lokakuussa, Sealife-akvaarioon Naakan kanssa. Jokapäiväisiä, yhteisiä retkikohteita ovat leikkipuisto ja lähi-Alepa (apteekki alkaa meidän infektiomäärällä myös nousta suosikkikohteeksi).
Rva ja Hra ovat ehtineet kihloihin, mutta eivät naimisiin. Heillä on yhteinen säästötili, mutta esimerkiksi oma asunto on tällä hetkellä enemmänkin mukava jutunaihe kuin realistinen lähitavoite. Niskasilla on myös kestolotto (tuotto tällä hetkellä parempi kuin säästötilin korko).
Mikä Niskasissa sitten on tavallisuudesta poikkeavaa? Meiltä löytyy ehkä keskivertoa enemmän erilaisia selän vetreyttämiseen tarkoitettuja välineitä kotoa (piikkimatto, joogapalikat, hierontarulla jne.). Naakka pitää niitä leluinaan - rva yrittää toden teolla vetreyttää.
Niskasilla rva:n kaksi viikoittaista jumppakertaa on sisällytetty väkisin perheen aikatauluun, vaikka usein onkin kiire. Myös rva:n hierontojen ja fyssareiden kanssa plarataan läpi almanakkaa säännöllisesti. Käynnit ovat rva:n pelastus, niitä ilman mikään ei oikeasti toimisi.
Mikäli rva lähtee Naakan kanssa vähänkin kotia pidemmäksi, retki täytyy suunnitella niskan jaksamisen takia todella huolellisesti. Jos hra on mukana, tilanne helpottuu. Hra työntää rattaita ja hoitaa suurimmaksi osaksi Naakan nostelemisen.
"Jos niska kestää", on Niskasilla todella yleinen lause. Se voidaan lisätä monenlaisten suunnitelmien yhteyteen (kyläily, jokin isompi siivousurakka, kaupungilla käyminen jne.) Onneksi niska kestää nykyään paremmin kuin ennen - hankalia tilanteita tulee silti eteen viikoittain.
Myös rva:n työtilanne (ja moni muukin asia) poikkeavat ehkä siinä mielessä tavallisesta, että tulevaisuutta on vaikea suunnitella kovin pitkälle. Siinä mielessä Niskaset elävät vamman ehdoilla - rva:n siirtymisestä normaaliin työelämään (kokopäiväinen, lomineen ja palkkoineen) ei ainakaan vielä voi puhua. Nyt tilanne on tämä ja hyvähän on näinkin...
Ollaanko me sitten tavallisia? Oletteko te?
Heippa rva Niskanen! Löysin, tai paremminkin eksyin sattumalta, tänne sun blogiisi kun etsin googlesta tietoa yksilöllisestä kuntoutuksesta. Olitkin ollut tuolla Ortonin kuntoutuksessa viime vuonna, josta luin kokemuksiasi.
VastaaPoistaMulla itselläni ei ole niskaongelmia, mutta aikuisena todettu lonkkavika, lonkkadysplasia, jonka vuoksi mä olen ollut nyt jo yli vuoden pois töistä. Oikeaan lonkkaan vaihdettiin maalis-huhtikuun vaihteessa tekonivel, ja siitä leikkauksesta toipuminen on kestänyt todella pitkään ja lonkan toimivuus on vieläkin heikkoa. En pysty kävelemään paljoakaan ilman tukea, sisällä muutamia askeleita, ja muuten mulla on aina keppi/kepit mukana tukemassa. Vasen lonkka on myös alkanut oireilla kovasta rasituksesta johtuen (nojaan vasemmalle puolelle aina kun seison) ja siinä on myös todettu sama vika kuin oikeassakin lonkassa, tosin lievempänä, eli ei leikkaustarvetta vielä kuitenkaan. Joka tapauksessa mä koen hyvin samalla tavalla arjen mitä sinäkin - meilläkin mennään paljon mun tilanteen ehdoilla ja päivät vaihtelevat. Tykkään kuitenkin myös käydä ihmisten ilmoilla ja vaikka seuraavat päivät liikkeellä olosta kuluvat jopa selällään maaten, kun muu liike sattuu, otan tietoisia riskejä. Nuo ihmisten näkemiset ja muut kuitenkin antavat enemmän energiaa mitä ottavat, siis henkisesti :)
Mä en oo siis nyt töissä ja sairausloma jatkuu toistaiseksi. Seuraavaksi mulla ois yksilöllinen, maksusitoumuksen kautta tapahtuva kuntoutuspätkä ilmeisesti Peurungassa. Saas nähdä, mitä vinkkejä sieltä saan ja saadaanko nyt jo monta kk "jumissa" ollutta toipumistani ja tilannettani siellä paremmaksi. Oon kuitenkin älyttömän onnellinen tuosta kuntoutusmahdollisuudesta!
Käyhän lukaisemassa myös mun blogia, löytyy täältä: kiinteyttavavaikutus.blogspot.fi :)
Tsemppiä loppusyksyyn!
Heippa ja kiitokset kommentistasi :) Lonkkadysplasia onkin minulle uusi juttu, se kuulostaakin työläältä hoidettavalta ja kuntoutettavalta. Minullakin on myös pitkä sairauslomajakso takanani, kyllä nämä kehon eri vaivat ottavat aikansa toipua ja toivon mukaan lieventyä. Minä kävin tosiaan kuntoutuksessa neljän kuntoutusviikon verran, aloitin pari vuotta sitten ja viimeisen kuntoutusjakson kävin vuosi sitten syksyllä. Sen jälkeen olen käynyt Ortonissa omakustanteisesti. Hyvä että pääset kuntoutukseen, ammattitaitoiset kuntouttajat osaavat yleensä ohjata tilannetta siten, että ainakin suunta on oikea. Jotkut saavat kuntoutusjaksoilta myös pieniä vinkkejä arjessa selviytymiseen.
VastaaPoistaKyllä, olen myös riskeerannut kerran jos toisenkin, kun olen osallistunut sosiaaliseen elämään. Ei sitä ihan neljän seinän sisälle voi jäädä, paitsi välillä, kun on oikein huono päivä. Olen huomannut, että oma kunto kestää liikkeelle lähdön silloin tällöin, kunhan seuraavana päivänä on edes jonkinlainen mahdollisuus levätä.
Kävin lukemassa blogiasi ja lisäisin sen myös mielelläni omalle listalleni :) On ihan hyvä, että näitä saman aihepiirin blogeja löytyy enemmänkin kerralla. Tsemppiä myös sinulle!
Lisää vaan blogini lukulistalle :) Minä lisäsin myös tämän sun blogisi omalle lukulistalle!
PoistaLueskelin näitä tekstejäsi tässä illan mittaan enemmänkin ja täytyy sanoa, että todella paljon olet pohtinut aivan samoja juttuja mitä minäkin omissa teksteissäni :). Mutta jotenkin tuntuu, että olet jo astetta pidemmällä asioiden käsittelemisessä, mikä on tietysti hyvä juttu! Mulla on vielä aika alkutekijöissä koko sairastumisen hyväksyminen ja tuntuu siltä, että en oikein osaa nähdä itseäni esim. vammaisena tai liikuntarajoitteisena. Voi toisaalta olla myös shokki siellä kuntoutuksessa, kun yhtäkkiä ympärillä onkin erilaisia vammoja potevia ja niistä toipuvia ihmisiä. Tavallaan se on kuitenkin hyvä, että kohtaa nämä asiat oikeasti silmästä silmään. Hassua kuitenkin, että samalla kun en itse vielä itseäni näe kunnolla vammaisena, oon kuitenkin ollut mukana perustamassa Facebook-vertaistukiryhmää jne...
Rouva ainakin kirjoittaa hauskasti vammasta huolimatta. Ihanaa että jaksat olla huumorintajuinen, eihän ilman sitäkään pärjäisi..
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaVoi kiitoksia! Huumori ja kirjoittaminen ovat minulle tärkeitä tapoja käsitellä asioita - joskus ihan rehellinen kiukuttelu on myös ihan hyvä keino - sen jälkeen jaksaa taas tehdä vähän paremmin niitä ratkaisuja :)
Poista