Liikuntaa ennen, nyt ja sitten myöhemmin
Rva oli aamulla fyssarilla. Minulla on sellainen aikataulu, että käyn siellä noin viiden viikon välein. Joka toisella kerralla on ollut hierontaa ja rintarangan manipulaatiota, joka toisella kerralla tätä puoli tuntia ja toiset puoli tuntia uusia jumppaliikkeitä.
Suurin osa liikkeistä joita rva nykyisin tekee, tapahtuu salilla. Täällä kotona Naakka ei oikein ymmärrä että kuntoillakin pitäisi, enkä voinut pidätellä naurua, kun hän kiipesi viime kerralla selättimelle kanssani, otti halausotteen jaloistani ja pyysi, että "pyörii"...
Salilla kävin viimeksi eilen, sunnuntaisin siellä on yleensä tosi rauhallista. Kun osaamieni liikkeiden määrä on lisääntynyt, olen jakanut treenini siten, että teen joka kerta 8 liikettä. Kaikki liikkeet, esimerkiksi vatsalihakset, eivät tapahdu laitteiden avulla.
Intouduin kerran muistelemaan, miten liikuin ennen. Ennen niskavammaa (noin vuonna 2008) olin pienimuotoisesti hurahtanut juoksuun. En osoittanut lajiin suuria lahjoja, mutta kyllä hapenottokykyni jonkin verran parani niiden muutaman kipitysvuoteni aikana.
Silloin, opiskeluaikana kävin yliopiston kuntosalilla useamman vuoden ajan. Siellä mukavinta taisi olla seura, en juuri koskaan käynyt salilla yksin. Silloin hoidin istumisesta kipeytynyttä alaselkääni ja kehoni kohtia, joihin en ollut ulkonäöllisesti tyytyväinen (Heh, tunnustan!)
Entä sitten siitä taaksepäin, aikaan, jolloin olin alle parikymppinen...Tykkäsin kyllä liikkua, mutta olin monella tapaa ikävien koululiikuntakokemusten traumatisoima. Lukion ensimmäisellä kävin vielä tanssitunneilla, muistaakseni myös jossakin aerobic-tyyppisessä jumpassa.
Alle parikymppisenä lenkkeilin vielä todella paljon, joko ystävieni tai koirani kanssa. Meidän koira oli kyllä hyvä patistaja lenkille - sileäkarvaisen noutajan kanssa kun tuli kävellä vähintäänkin 5 kilometriä päivässä. Aika hyvin meillä tätä periaatetta noudatettiin.
Lenkkeily ilman koiraa tuntuu vieläkin vähän oudolta, vaikka rva sitä välillä harrastaakin.
Millä tavalla rva haluaisi liikkua tulevaisuudessa? Yleisesti ottaen olisi mukavaa, jos liikunta olisi jollakin tavalla mukana rva:n viikoissa. Yllätyksekseen rva on löytänyt salilla käymisestä itselleen lajin, jonka parissa on mukavaa.
Mukavaa olisi myös uida jonkin verran, lumikenkäillä ja hiihtää talvisin (se on vähän hankalasti järjestettävissä vähälumisina talvinamme) ja ehkä harrastaa jotakin ryhmäliikuntaa. Juoksu ei tällä hetkellä houkuttele, vaikka se silloin vuosia sitten oli hauskaa.
Hieman rva on haaveillut jonkinlaisista tanssitunneista. Nyt sellaiselle ei taida olla saumaa, mutta vähän myöhemmin tulevaisuudessa rva voisi olla kiinnostunut. Lajillakaan ei ole suurta väliä, kunhan löytyisi jokin mukava liikuntatapa musiikin parissa.
Suurin osa liikkeistä joita rva nykyisin tekee, tapahtuu salilla. Täällä kotona Naakka ei oikein ymmärrä että kuntoillakin pitäisi, enkä voinut pidätellä naurua, kun hän kiipesi viime kerralla selättimelle kanssani, otti halausotteen jaloistani ja pyysi, että "pyörii"...
Salilla kävin viimeksi eilen, sunnuntaisin siellä on yleensä tosi rauhallista. Kun osaamieni liikkeiden määrä on lisääntynyt, olen jakanut treenini siten, että teen joka kerta 8 liikettä. Kaikki liikkeet, esimerkiksi vatsalihakset, eivät tapahdu laitteiden avulla.
Intouduin kerran muistelemaan, miten liikuin ennen. Ennen niskavammaa (noin vuonna 2008) olin pienimuotoisesti hurahtanut juoksuun. En osoittanut lajiin suuria lahjoja, mutta kyllä hapenottokykyni jonkin verran parani niiden muutaman kipitysvuoteni aikana.
Silloin, opiskeluaikana kävin yliopiston kuntosalilla useamman vuoden ajan. Siellä mukavinta taisi olla seura, en juuri koskaan käynyt salilla yksin. Silloin hoidin istumisesta kipeytynyttä alaselkääni ja kehoni kohtia, joihin en ollut ulkonäöllisesti tyytyväinen (Heh, tunnustan!)
Entä sitten siitä taaksepäin, aikaan, jolloin olin alle parikymppinen...Tykkäsin kyllä liikkua, mutta olin monella tapaa ikävien koululiikuntakokemusten traumatisoima. Lukion ensimmäisellä kävin vielä tanssitunneilla, muistaakseni myös jossakin aerobic-tyyppisessä jumpassa.
Alle parikymppisenä lenkkeilin vielä todella paljon, joko ystävieni tai koirani kanssa. Meidän koira oli kyllä hyvä patistaja lenkille - sileäkarvaisen noutajan kanssa kun tuli kävellä vähintäänkin 5 kilometriä päivässä. Aika hyvin meillä tätä periaatetta noudatettiin.
Lenkkeily ilman koiraa tuntuu vieläkin vähän oudolta, vaikka rva sitä välillä harrastaakin.
Millä tavalla rva haluaisi liikkua tulevaisuudessa? Yleisesti ottaen olisi mukavaa, jos liikunta olisi jollakin tavalla mukana rva:n viikoissa. Yllätyksekseen rva on löytänyt salilla käymisestä itselleen lajin, jonka parissa on mukavaa.
Mukavaa olisi myös uida jonkin verran, lumikenkäillä ja hiihtää talvisin (se on vähän hankalasti järjestettävissä vähälumisina talvinamme) ja ehkä harrastaa jotakin ryhmäliikuntaa. Juoksu ei tällä hetkellä houkuttele, vaikka se silloin vuosia sitten oli hauskaa.
Hieman rva on haaveillut jonkinlaisista tanssitunneista. Nyt sellaiselle ei taida olla saumaa, mutta vähän myöhemmin tulevaisuudessa rva voisi olla kiinnostunut. Lajillakaan ei ole suurta väliä, kunhan löytyisi jokin mukava liikuntatapa musiikin parissa.
Kommentit
Lähetä kommentti