Haasteellista istumista, kirjoja ja kukkia
Rva on ilokseen huomannut pientä positiivista kehitystä kunnossaan (ryhti pysyy paremmin, lienevät syvät vatsalihakset asialla) ja treenaaminen on, öö, mukavampaa kuin aikaisemmin. Hengästyminen tulee edelleen liian äkkiä - siispä tänään astmalääkärille.
Istumiskunto sen sijaan takkuilee, mikä on osaksi ihan normaalikin asia. Rva:lla istuminen ottaa edelleen tosi pahasti niskaan, päätetyö yllättäen vähemmän kuin esimerkiksi esityksen/puhujan seuraaminen. Kun pääte on vähän alempana kuin rva, on helpompaa (yleinen suositus taitaa olla, ettei tarvitse katsoa alas).
Salille menoa on edelleen vähän hankala sijoittaa meidän arkeen, ainakaan useasti viikossa tapahtuvaa. Rva tietää, että se on itselle hyväksi, mutta päivittäiseen elämään pitäisi sisällyttää normaalit ruuanlaitot, siivoukset ja ennen kaikkea Naakan touhuilut. Eilen patistin hra:n luistinradalle - hänenkin on hyvä välillä käydä iltaisin jossakin.
Jaksaminen, se täytyy ottaa kaikessa huomioon. Fyysinen ja psyykkinen jaksaminen kietoutuvat rva:n kokemuksen mukaan tiiviisti toisiinsa. Kun joku asia fysiikassa mättää, on psyykkinenkin puoli koetuksella. Rva tuntee kyllä kehossaan ja mielessään, kun ei ole levännyt tarpeeksi.
Eräs Rva:n jaksamista tukevista mielipuuhista on lukeminen. Sillekin jää aikaa minimaalisesti nykyisin, mutta kyllä rva päivittäin lukee, edes vähäsen. Nyt on menossa ainakin Ulla-Lena Lundbergin "Jää", joka on ihan mielenkiintoinen tarina ulkosaaristosta ja sen asukkaista.
Suosittelisiko rva kirjaa? Eiköhän, lukukokemus on mielenkiintoinen. Kuitenkin on pakko sanoa, että teksti on paikoittain aika raskassoutuista (toki, kun saaristossa ollaan...). Rva arvostaa kirjassa sitä, ettei eteenpäin pääseminen ole kovin vaivalloista - tässä kirjassa se paikoitellen on.
Eräs paitsioon jäänyt asia rva:n elämässä on huonekasvien hoito (no kyllä minä ne kastelen)...Tämän talven aikana rva:lta on kuollut orkidea ja toinen ikivanhoista banaaneista. Nukkatyräkki eli "paha poika" vetelee viimeisiään ruukussaan, koska se ruukku on liian pieni.
Rva:n seuraava ponnistus kasvien suhteen onkin ruukkujen vaihto. Paha poika siirtyy klementiinin ruukkuun ja klementiini (siitä on kasvanut melkein metrin korkuinen pieni puu) banaanin entiseen ruukkuun. Multa on jo hankittu, ehkä tämä urakka voisi olla edessä huomenna.
Rva:ta harmittaa huonekasvi- ja pienimuotoisen ruokakasvikasvatuksen hiipuminen. Se liittyy myös siihen, että kasveille ei ole asunnossamme kivoja paikkoja, kun kaikki on nostettu ylös niin ettei Naakka pääse mihinkään kiellettyyn käsiksi.
No, ehkä se harrastus jonakin päivänä saa sijansa Niskasten elämässä - huonekasvikuvien puutteessa julkaisen tähän kuvan kukkakimpusta, jonka sunnuntaiset vieraamme toivat talvipäiväämme ilahduttamaan. Kiitoksia E. ja H.!
Istumiskunto sen sijaan takkuilee, mikä on osaksi ihan normaalikin asia. Rva:lla istuminen ottaa edelleen tosi pahasti niskaan, päätetyö yllättäen vähemmän kuin esimerkiksi esityksen/puhujan seuraaminen. Kun pääte on vähän alempana kuin rva, on helpompaa (yleinen suositus taitaa olla, ettei tarvitse katsoa alas).
Salille menoa on edelleen vähän hankala sijoittaa meidän arkeen, ainakaan useasti viikossa tapahtuvaa. Rva tietää, että se on itselle hyväksi, mutta päivittäiseen elämään pitäisi sisällyttää normaalit ruuanlaitot, siivoukset ja ennen kaikkea Naakan touhuilut. Eilen patistin hra:n luistinradalle - hänenkin on hyvä välillä käydä iltaisin jossakin.
Jaksaminen, se täytyy ottaa kaikessa huomioon. Fyysinen ja psyykkinen jaksaminen kietoutuvat rva:n kokemuksen mukaan tiiviisti toisiinsa. Kun joku asia fysiikassa mättää, on psyykkinenkin puoli koetuksella. Rva tuntee kyllä kehossaan ja mielessään, kun ei ole levännyt tarpeeksi.
Eräs Rva:n jaksamista tukevista mielipuuhista on lukeminen. Sillekin jää aikaa minimaalisesti nykyisin, mutta kyllä rva päivittäin lukee, edes vähäsen. Nyt on menossa ainakin Ulla-Lena Lundbergin "Jää", joka on ihan mielenkiintoinen tarina ulkosaaristosta ja sen asukkaista.
Suosittelisiko rva kirjaa? Eiköhän, lukukokemus on mielenkiintoinen. Kuitenkin on pakko sanoa, että teksti on paikoittain aika raskassoutuista (toki, kun saaristossa ollaan...). Rva arvostaa kirjassa sitä, ettei eteenpäin pääseminen ole kovin vaivalloista - tässä kirjassa se paikoitellen on.
Eräs paitsioon jäänyt asia rva:n elämässä on huonekasvien hoito (no kyllä minä ne kastelen)...Tämän talven aikana rva:lta on kuollut orkidea ja toinen ikivanhoista banaaneista. Nukkatyräkki eli "paha poika" vetelee viimeisiään ruukussaan, koska se ruukku on liian pieni.
Rva:n seuraava ponnistus kasvien suhteen onkin ruukkujen vaihto. Paha poika siirtyy klementiinin ruukkuun ja klementiini (siitä on kasvanut melkein metrin korkuinen pieni puu) banaanin entiseen ruukkuun. Multa on jo hankittu, ehkä tämä urakka voisi olla edessä huomenna.
Rva:ta harmittaa huonekasvi- ja pienimuotoisen ruokakasvikasvatuksen hiipuminen. Se liittyy myös siihen, että kasveille ei ole asunnossamme kivoja paikkoja, kun kaikki on nostettu ylös niin ettei Naakka pääse mihinkään kiellettyyn käsiksi.
No, ehkä se harrastus jonakin päivänä saa sijansa Niskasten elämässä - huonekasvikuvien puutteessa julkaisen tähän kuvan kukkakimpusta, jonka sunnuntaiset vieraamme toivat talvipäiväämme ilahduttamaan. Kiitoksia E. ja H.!
Kommentit
Lähetä kommentti