Jokainen asia on jostakin muusta pois

Rva on parin päivän aikana kuullut paljon viisaita sanoja. On onni olla kosketuksissa muiden kanssa, sillä tavalla näkökulma elämään laajenee. Eräs pohdinta koski vauhdissa pysymistä, rva miettii asiaa edelleen.

Nykyisin on vallalla ajattelumalli, jossa jokaisella tulee olla paljon tekemistä, periaatteita ja tavoitteita. Sinänsä tämä ei kuulosta huonolta, monien asioiden pitää tulla tehdyksi. Huono puoli ajattelumallissa on sen absoluuttisuus - vauhti ei saisi hidastua, vaikka mitä tapahtuisi.

Työtä pitää tehdä täysillä, perheen kanssa tulee viettää laatuaikaa, parisuhteenkin tulee olla etusijalla. Jokaisen tulee huolehtia kunnostaan muista harrastuksista puhumattakaan sekä omistaa laaja ystävä- ja tuttavapiiri.

Miten sen kaiken hoitaa rva?  No, työpäivän jälkeen rva:n ajatukset vilisevät loppupäivän työasioissa ja seuraavassa päivässä. Työ on hoitunut ja rva:n olo on motivoitunut, mutta työvaihde ei mene pois päältä ja se on pois muusta elämästä.

Niskasilla on paljon kotoisia, ihania hetkiä, jolloin hassutellaan ja leikitään Naakan kanssa. Naakka, 1v 10 kk, istuu sylissä, kirjoja luetaan, käydään hartaasti potalla ja ulkoillaan - aikaa kuluu tuntikausia, mutta mitä sitten?

Silloin meillä syödään kalapuikkoja, valmisruokaa ja mitä milloinkin, ei rva pysty keskittymään täysillä lapseen ja organisoimaan alusta saakka itse valmistettuja aterioita samanaikaisesti - tällöin koko perhe saa yhteiset hetket, mutta ruoka-asia jää toiselle sijalle (välillä on päinvastoin).

Parisuhde, huhhuh! Illalla, kun Naakka menee nukkumaan, alamme hra:n kanssa nuokkua sohvalla ja unelmoida oikein pitkistä yöunista, joille siirrymme, kun jaksamme organisoida iltatoimet! Yhdessä ulkona olimme viimeksi joskus viime syksynä.

Kaksin jossakin yötä taisimme olla viimeksi melkein vuosi sitten. Tämä kaikki tapahtuu, koska päätimme hankkia lapsen, joka on nyt koko elämämme - saimme siis jotakin hyvin arvokasta, mutta jotakin jäi myös pois (sellaista, jota myös välillä kaipaisi).

Entäs sitten liikunta? Periaatteessa rva hoitaa kuntoaan päivittäin, käytännössä ei. Salitavoite on 2 - 3 kertaa viikossa, mutta jos joku aikuinen perheestä on sairas, kuten nyt viime viikkoina, on salilla käynti jäänyt kokonaan, sillä jos on itse sairas, ei voi mennä, jos puoliso on sairas ei voi taaskaan mennä.

Kotiliikunta olisi meillä mahdollista siihen aikaan, kun nuokumme hra:n kanssa siellä sohvalla odottamassa yöunta. Muina aikoina jumppa menee painimiseksi Naakan kanssa, mikä toki on oikein hauskaa sekin.

Lenkkeily lähes 2-vuotiaan kanssa on mukavaa ulkoilua, mutta ei sekään käy tehokkaasta liikunnasta. Naakka vaunuineen alkaa jo olla samperin painava työnnettävä, eikä se paino osu "oikeisiin" kohtiin vaan ikävästi sinne niskaan. Välillä Naakka kävelee, jolloin etenemme etanan vauhtia ja pysähdymme pitkiksi ajoiksi ihmettelemään milloin mitäkin.

Toisaalta, silloin ihailemme vaikka mitä, kuten "kaatunut puu", "koira, heppa, lintu...", "roska", "vettä" ja sen sellaista. Ei niitä samalla tavalla tulisi katsottua, jos etenisi tehokasta ja kuntoa edistävää tahtia.

Eli, rva ei todellakaan hallitse koko palettia! Jotta jutusta ei olisi tullut liian pitkä, rva jätti kuvailustaan pois sosiaalisen elämän, kodin siistimisen ja sisustamisen ja niin edelleen... Rva:n pointti on kuitenkin, että ei sitä millään voi revetä kaikkeen, ja silti voi olla oikein onnellinen!

Rva on huomannut olevansa persoona, joka pysyy vireänä, jos tavoitteita on jonkin verran. On hyvä opetella kaikenlaista uutta ja haastaa itsensä. Liian pitkälle ei voi kuitenkaan mennä, sellaista ajattelumallia rva ei myöskään halua siirtää tyttärelleen.

Tänään olemme siinä suhteessa onnekkaita, että pääsemme kohta koko perhe ulkoilemaan. Kotona meitä odottaa valmis ruoka, jonka Naakan isoäiti teki (isoisä kävi kaupassa), kun oli täällä eilen kylässä. Tänään saamme yllinkyllin sekä perheaikaa että ihanaa ja maistuvaa ruokaa, kiitos siitä!




Kommentit

  1. Viisain teko lasten synymän jälkeen elämässäni olk lopettaa vauva- ja naistenlehtien lukeminen. Äitiin kohdistuu valtavasti odotuksia ja kaikki ovat ristiriidassa keskenään. Kun valitset yhden, niin toisten mielestä teet väärin ja kun valitset toisen niin taas saat kuulla narinoita miten asiat tulisi hoitaa. Ongelmana on, että jokaiselle asialle pitää olla nykyään termi ja kaikki kategorioida: kotiäiti, uraäiti, aktiivinen, passiivinen, reipas, laiska, perhekeskeinen, urakeskeinen jne. Ja jos et sovi termiin tai kategoriaan, teet jotain väärin. Ja samalla jokaista valintaansa pitää puolustella. Milloin tämä tällaiseksi meni?

    Minusta on upeaa, että olet uskaltanut perustaa perheen, saada lapsen, käydä töissä ja yrittää harrastaa vammasi kanssa. Joku niskavammainen voisi tuostakin suuttua, kun et suostu olemaan niskavammainen 24/7 :D Jatka samaan malliin, riko kaavoja ja asenteita, ei elämä ole naistenlehtien kiiltokuvia.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos kolarinukke, kauniista sanoistasi! Kyllähän minä olisin täysiaikainen niskavammainen, mikäli se vamma ei olisi tässä vuosien varrella helpottanut siten, että muutkin asiat onnistuvat, ainakin osittain :D Olen ollut siinä suhteessa onnekas. Olet kyllä ihan oikeassa noiden naistenlehtien ja kategorisoimisen suhteen, se on oikeastaan ihan hullua, varsinkin kun vamman kanssa työskenteleminen (mikäli onnistuu), perheessä eläminen, harrastaminen jne. on "vähän" erilaista kuin ilman vammaa. Olkaamme omanlaisiamme - silloin jätämme itsellemme tilaa olla onnellinen =)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa pohdintaa ja todella aiheellista sellaista! Ei pitäisi mun mielestä yrittää lokeroida ketään vaan ajatella, että meitä ihmisiä on yhtä erilaisia kuin on elämäntilanteitakin ja sitä kautta myös hyvin monenlaisia eri odotuksia, asenteita ja juurikin noita erilaisia käyttäytymismalleja ja kulttuureja, jotka kumpuavat milloin mistäkin. Ihmisten taustoista, suvuista, kasvuympäristöistä, elämästä yleensäkin... Aaah, tämä on loputon suo :) Rajoja kannattaa rikkoa, jos niistä suinkin vaan on itselle hyötyä, kunhan muita ei vahingoiteta missään vaiheessa. Silloin saattaa muukin ympäristö saada vinkkejä vähän erilaisesta elämäntyylistä. Kannattaa olla luova ja rohkeasti olla sitä mitä on! Ehkä siinä sivussa vaikka saattaa muuttaa yleisiä arvo- ja asenneympäristöjäkin... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys