Juhlaviikonloppu ja paluuta normaaliin
Kuluneena viikonloppuna meillä on oikein viettämällä vietetty Naakan synttäreitä. Lauantaina tulivat sukulaiset: Naakan täti perheineen (yhden ihanan 8-vuotiaan kera), isovanhemmat, yksi isoisoäiti sekä isotätejä ja -setä. Asuntomme oli pullollaan juhlaväkeä, mutta sovimme onneksi itsekin sekaan!
Juhlia vietettiin melkein nyyttäriperiaatteella, sukulaisemme toivat mukanaan suuren osan juhlaherkuista. Rva teki itse cocktail-tikut ja riisimurosuklaat. Ennen juhlia toki mm. siivottiin raivoisasti pari päivää.
Oli mukavaa saada tänne paljon sukua, Naakkakin tykkäsi, vaikka oli myös samalla hieman hämmentynyt ihmispaljoudesta, joka meille kerralla tuli. Onnittelulaulu pelästytti pienen niin, että itku tuli. Onneksi pelästys unohtui pian ja kynttilät saatiin puhalletuksi.
Eilen meille saapui puolestaan yksi Naakan kummitädeistä sekä neljä pientä vierasta vanhempineen. Taas oli tupa täynnä juhlijoita, vaikka meno tapahtui tällä kertaa noin polven korkeudella. Naakkaa jännitti taas, mutta kyllä hän myös tykkäsi.
Rva pyöri kaiken keskellä jo oikein tottuneena emäntänä (varsinkin sunnuntaina, kun kokemusta jo oli). Yllättävän kivuttomasti juhlien järjestäminen sujui, hra oli vastuullisena isäntänä toinen vastuunvetäjä, hoidimme homman tasapuolisesti.
Jälkimmäinen juhlapäivä päättyi puoli kahdeksan aikaan illalla, jolloin oli jo käyty leikkikentälläkin viimeisen 2-vuotiaan juhlavieraan kanssa. Kun Naakka meni puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan, istuimme puolison kanssa sohvalla voipuneina, mutta oikein tyytyväisinä!
Niskavaiva on nyt vähän helpottanut. Tänään pääsen viimein salillekin, sinne ei juhlakiireiden takia ole ollut asiaa koko viikonloppuna. On oikein mukavaa mennä pitkästä aikaa, ihan näin pitkiä taukoja ei ole harjoittelussa tarkoitus pitää.
Jumitus vaivaa tällä hetkellä oikeaa hartiaa ja niskan/kaulan oikeaa puolta siten, että jopa korvaa särkee. Josko saisin tänään hieman vetreytettyä ja venytettyä aluetta, niin olokin helpottuisi. Huimaus on onneksi sen sijaan tauonnut, toivottavasti pysyykin taas vähän aikaa poissa.
Nyt on taas mahdollisuus keskittyä vähän paremmin työntekoon muutaman hiljaisemman viikon jälkeen. Se on oikeasti onni ja etuoikeus, en varmaan ilman whiplashia tulisi aina ajatelleeksi niin.
Juhlia vietettiin melkein nyyttäriperiaatteella, sukulaisemme toivat mukanaan suuren osan juhlaherkuista. Rva teki itse cocktail-tikut ja riisimurosuklaat. Ennen juhlia toki mm. siivottiin raivoisasti pari päivää.
Oli mukavaa saada tänne paljon sukua, Naakkakin tykkäsi, vaikka oli myös samalla hieman hämmentynyt ihmispaljoudesta, joka meille kerralla tuli. Onnittelulaulu pelästytti pienen niin, että itku tuli. Onneksi pelästys unohtui pian ja kynttilät saatiin puhalletuksi.
Eilen meille saapui puolestaan yksi Naakan kummitädeistä sekä neljä pientä vierasta vanhempineen. Taas oli tupa täynnä juhlijoita, vaikka meno tapahtui tällä kertaa noin polven korkeudella. Naakkaa jännitti taas, mutta kyllä hän myös tykkäsi.
Rva pyöri kaiken keskellä jo oikein tottuneena emäntänä (varsinkin sunnuntaina, kun kokemusta jo oli). Yllättävän kivuttomasti juhlien järjestäminen sujui, hra oli vastuullisena isäntänä toinen vastuunvetäjä, hoidimme homman tasapuolisesti.
Jälkimmäinen juhlapäivä päättyi puoli kahdeksan aikaan illalla, jolloin oli jo käyty leikkikentälläkin viimeisen 2-vuotiaan juhlavieraan kanssa. Kun Naakka meni puoli yhdeksän aikoihin nukkumaan, istuimme puolison kanssa sohvalla voipuneina, mutta oikein tyytyväisinä!
Niskavaiva on nyt vähän helpottanut. Tänään pääsen viimein salillekin, sinne ei juhlakiireiden takia ole ollut asiaa koko viikonloppuna. On oikein mukavaa mennä pitkästä aikaa, ihan näin pitkiä taukoja ei ole harjoittelussa tarkoitus pitää.
Jumitus vaivaa tällä hetkellä oikeaa hartiaa ja niskan/kaulan oikeaa puolta siten, että jopa korvaa särkee. Josko saisin tänään hieman vetreytettyä ja venytettyä aluetta, niin olokin helpottuisi. Huimaus on onneksi sen sijaan tauonnut, toivottavasti pysyykin taas vähän aikaa poissa.
Nyt on taas mahdollisuus keskittyä vähän paremmin työntekoon muutaman hiljaisemman viikon jälkeen. Se on oikeasti onni ja etuoikeus, en varmaan ilman whiplashia tulisi aina ajatelleeksi niin.
Kommentit
Lähetä kommentti