Takaiskuja ja vihreyttä

Jännittävä sää tänä keväänä - joka toinen päivä on meilläpäin aurinkoinen ja lämmin, joka toinen taas sateinen ja kylmä. Eilen sattui se aurinkoinen ja lämmin päivä. Puoliso oli poikkeuksellisesti lähdössä vähän myöhemmin töihin, työmatkalle.

Kun Naakka oli viety aamulla tarhaan, puoliso ehdottikin yllättäen, että menisimmekö kaksin aamupiknikille läheiseen puistoon. Idea oli niin hyvä, että suostuin toki - onkohan meillä koskaan ollut aamutreffejä ja ainakaan puistossa...

Istuskelimme puistossa kiviportailla ja totesimme, että kyllä se kevät on jo pitkällä. Kesä tulee aina vähän huomaamatta, nyt on jo ihan vihreää. Lintuja ja citykaneja (nyt niitä näyttäisi taas olevan vähän enemmän) bongasimme molempia. Koivuissa on jo isot lehdet.


Aamiaispiknik oli mukavaa vaihtelua ja vei ajatukset vähäksi aikaa pois kehon ongelmista. Rva on suoraan sanottuna tuntenut olonsa kurjaksi kuluneella viikolla. Huimaus oli viikonloppuna harvinaisen voimakasta ja niska täysin jumissa.

Vieläkin täytyy todeta, että minut kuukausi sitten tutkinut fysiatri oli harvinaisen oikeassa: krooninen sairaus vaatii aktiivista elämäntapaa ja harrastuneisuutta. Eihän siinä muu auttanut kuin mennä kuntosalille, venyttellä ja tehdä, mitä tehtävissä oli. Nyt aamulla pääsin onneksi fyssarille, ja tilanne toivottavasti helpottaa tästä eteenpäin.

Fyssari totesi saman kuin mitäkin: jumissa on. Makasin tunnin verran käsittelyssä ja tuntuisi, että se auttoi jonkin verran. Sietäisikin auttaa - Naakan päiväkodin kevätjuhlaa vietetään tänään, tietysti ulkotiloissa. Se tietää paikallaan seisomista eli hankaluuksia...


Terveysongelmien takia työnteko on jäänyt viime päivinä vähemmälle. Se harmittaa, ja siihen täytyy yrittää suhtautua rauhallisesti. Tiedän kokemuksesta, että tilanne helpottaa jo todennäköisesti tällä viikolla. Sairastamnen on silti ärsyttävää.

Leikkipuistossa kohtasin eilen  nolon tilanteen...eräs vanhempi rouva tuli luokseni ruotsia puhuen. Ymmärsin kyllä, mitä hän sanoi, mutta vastaukset menivät ihan takelteluksi. Voi että, kun tulisi harjoiteltua enemmän. Kyllä meilläpäin ruotsia kuulee, mutta puhutuksi ei tule.

Kieliongelma ilmeisesti paheni kauppaan lähtiessä. Kun kaupan kassan täti, joka puhuu suomea hieman ulkomaisella aksentilla, kysyi onko Naakka päivähoidossa, vastasin muina miehinä, että ei vielä. Koska takana oli jonoa (ja nolostuin), en jäänyt oikomaan omaa virhettäni. Voi että, yritän menestyä arkikommunikaatiossani tulevaisuudessa paremmin!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys