Liikunta - mikä on liikaa?
Nyt on paljon puhuttu liikunnasta ja sen tärkeydestä. Aihe on mielenkiintoinen ja myös ristiriitainen, rva ei itsekään tiedä, mitä mieltä asiasta on. Lähtökohtaisesti liikunnallinen elämäntapa on hieno juttu, ihmisiä vain on niin erilaisia, ettei kaikki sovi kaikille.
Myös rva:n silmiin sattui vähän aikaa sitten eräs lausunto, jonka mukaan viisikään aktiivista liikuntakertaa viikossa ei riitä, mikäli muuten ei sitten liiku (korjatkaa, jos ymmärsin väärin). No, rva:n verenpaine alkoi ainakin nousta jo tuota lausetta lukiessa.
Rva ei ainakaan millään liiku viittä hikiliikuntakertaa viikon aikana sekä vielä hyppele ja pompi innokkaasti siinä välillä. Moni varmasti liikkuu, täytyy toivoa kuitenkin että oikealla tavalla ja suunnitellusti, ettei tule liikuntavammoja.
Kun puhutaan, että suomalaiset liikkuvat kokonaisuudessaan liian vähän, on se varmasti totta. Jokaisella olisi varmasti parannettavaa omassa liikkumisessaan. Olisi kuitenkin parempi, mikäli tsemppaus lähtisi omasta lähtötasosta.
Sille, joka ei liiku ollenkaan, voisi suositella korttelin kiertämistä pari kertaa päivässä. Se liikuttaisi jo kroppaa ja muuttaisi tilannetta paremmaksi. Sille, joka ei innostu kuntosaliympäristöstä, voisi ehdottaa ulkosalla, epätasaisessa maastossa kulkemista.
Ehdotus korttelin kiertämisestä ei muuten tullut tyhjästä. Rva aloitti kuntoilunsa niskavamman jälkeen asuinkorttelinsa kiertämisellä kävelysauvojen kera. Pääsin kiertämään rinkulan vain oikealle, koska vasemmalle kääntyminen huimasi liikaa.
Kun olin viimeisilläni raskaana ja odotin Naakkaa tulevaksi, palasin korttelin kiertämiseen. Liitoskivut olivat niin valtavat, etten muuhun pystynyt. Onneksi korttelin kierto oli tullut tutuksi jo niskavammasta toipuessa.
Ehkäpä tuo viiden aktiivisen liikuntakerran riittämättömyys oli viaton heitto tai ei niin nappiin mennyt sanontatapa. Ehkä sillä tarkoitettiin, että on hyvä nousta, venytellä ja verrytellä välillä työpäivän aikana. Toivottavasti tarkoitettiin.
Nykyisin on vallalla sellainen ajattelumalli, että samaan suoritukseen pitäisi pystyä joka päivä. Entäs sitten jos ystävä pyytää iltateelle eikä kerkeäkään siksi urheilemaan? Entäs, jos tämä sattuu kaksi kertaa saman viikon aikana? Jätättekö menemättä, jotta pääsisitte liikkumaan? En minä ainakaan.
Mikä on sosiaalisuuden mittari? Onko mitattu, ovatko suomalaiset tarpeeksi tekemisissä toistensa kanssa? Mikäli tällainen mittaus tehtäisiin, olisivatko ihmiset enemmän tekemisissä toistensa kanssa ja yksinäisyys vähenisi?
Toki sosiaalisuuden ja liikunnan voi yhdistää, mutta väitän, että tämänkaltainen liikkuminen on meillä vähentynyt. Pakkohan sen on, jos jokaisella on omat, tiukat tavoitteet jotka pitää saada joka kerta suoritetuksi. Ei siihen jää tilaa olla sosiaalinen.
Myös rva:n silmiin sattui vähän aikaa sitten eräs lausunto, jonka mukaan viisikään aktiivista liikuntakertaa viikossa ei riitä, mikäli muuten ei sitten liiku (korjatkaa, jos ymmärsin väärin). No, rva:n verenpaine alkoi ainakin nousta jo tuota lausetta lukiessa.
Rva ei ainakaan millään liiku viittä hikiliikuntakertaa viikon aikana sekä vielä hyppele ja pompi innokkaasti siinä välillä. Moni varmasti liikkuu, täytyy toivoa kuitenkin että oikealla tavalla ja suunnitellusti, ettei tule liikuntavammoja.
Kun puhutaan, että suomalaiset liikkuvat kokonaisuudessaan liian vähän, on se varmasti totta. Jokaisella olisi varmasti parannettavaa omassa liikkumisessaan. Olisi kuitenkin parempi, mikäli tsemppaus lähtisi omasta lähtötasosta.
Sille, joka ei liiku ollenkaan, voisi suositella korttelin kiertämistä pari kertaa päivässä. Se liikuttaisi jo kroppaa ja muuttaisi tilannetta paremmaksi. Sille, joka ei innostu kuntosaliympäristöstä, voisi ehdottaa ulkosalla, epätasaisessa maastossa kulkemista.
Ehdotus korttelin kiertämisestä ei muuten tullut tyhjästä. Rva aloitti kuntoilunsa niskavamman jälkeen asuinkorttelinsa kiertämisellä kävelysauvojen kera. Pääsin kiertämään rinkulan vain oikealle, koska vasemmalle kääntyminen huimasi liikaa.
Kun olin viimeisilläni raskaana ja odotin Naakkaa tulevaksi, palasin korttelin kiertämiseen. Liitoskivut olivat niin valtavat, etten muuhun pystynyt. Onneksi korttelin kierto oli tullut tutuksi jo niskavammasta toipuessa.
Ehkäpä tuo viiden aktiivisen liikuntakerran riittämättömyys oli viaton heitto tai ei niin nappiin mennyt sanontatapa. Ehkä sillä tarkoitettiin, että on hyvä nousta, venytellä ja verrytellä välillä työpäivän aikana. Toivottavasti tarkoitettiin.
Nykyisin on vallalla sellainen ajattelumalli, että samaan suoritukseen pitäisi pystyä joka päivä. Entäs sitten jos ystävä pyytää iltateelle eikä kerkeäkään siksi urheilemaan? Entäs, jos tämä sattuu kaksi kertaa saman viikon aikana? Jätättekö menemättä, jotta pääsisitte liikkumaan? En minä ainakaan.
Mikä on sosiaalisuuden mittari? Onko mitattu, ovatko suomalaiset tarpeeksi tekemisissä toistensa kanssa? Mikäli tällainen mittaus tehtäisiin, olisivatko ihmiset enemmän tekemisissä toistensa kanssa ja yksinäisyys vähenisi?
Toki sosiaalisuuden ja liikunnan voi yhdistää, mutta väitän, että tämänkaltainen liikkuminen on meillä vähentynyt. Pakkohan sen on, jos jokaisella on omat, tiukat tavoitteet jotka pitää saada joka kerta suoritetuksi. Ei siihen jää tilaa olla sosiaalinen.
Kommentit
Lähetä kommentti