Kosken pauhuja
Niskaset viettivät mökillä kolmen yön ja neljän päivän ajanjakson lauantaista tiistaihin. Saavuimme paikalle juhannuspäivänä, jolloin aaton juhlinnat oli ilmeisesti jo juhlittu, sillä järven rannoilla oli hyvin rauhallista.
Kuten suurta osaa suomalaisista, Niskasiakin tervehtivät mökillä varsin vaihtelevat säät. Lauantaina, tulopäivänämme satoi rankasti. Naakan kanssa ei ole tekemisen puutetta, hän ei onneksi pitkästynyt sisätiloissakaan. Laitoimme takkaan tulen, paistoimme nakkeja hiilloksella (Naakka söi tosi monta) ja lämmitimme saunan.
Nakkien paiston ja saunomisen välillä mökille saapui serkkuni E., jota oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa. Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin ja kiersimme katselemassa mökin ympäristöä. E:n kanssa olen viettänyt pitkiä loma-aikoja lapsena mökillä, joten kesämuistomme ovat samankaltaisia.
Sunnuntaiksi saimme aurinkoisen sään. Päivään kuului ruohonleikkuuta, kaupassa käyntiä (Prismassa ei ollut juhannuksen jäljiltä myytävänä yhtäkään leipää näkkärin lisäksi, joten emme sitten ostaneet) ja ulkoilua.
Maanantaina ajelimme yhteen lähikylään ja kävimme etsimässä ja löytämässä isoisäni veljen sankarihaudan. En muista käyneeni paikalla aiemmin.
Ennen haudalla käyntiä poikkesimme kukkakaupassa, jossa myyjä puhui niin leveää paikallista murretta, että olisin voinut jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Puheenparsi toi mieleeni isoäitini ja monet vanhemman polven sukulaiset, joita ei enää ole.
Kirkkoonkin pääsimme kurkistamaan, kun suntio sattui paikalle. Kirkossa olevista alttari- ja muista tauluista tunnistimme aika monta Raamatun tapahtumaa, mutta ihan jokaisen kuvan tapahtuma ei auennut meille. Jäipähän jotakin selvitettäväksi.
Kotiinpäin ajaessa poikkesimme katsomassa erästä myllykoskea, josta olen aina pitänyt. Naakkakin viehättyi paikasta, joskin hän hoki monta kertaa "ei pudota koskeen", eli kosken näkeminen taisi hieman jännittää.
Matkan aikana kävimme etsimässä neljää geokätköä, joista saimme merkittyä löydetyiksi kaksi. Yksi sijaitsi linnunpöntössä liian korkealla ja yksi oli kiinni kolossaan niin tiukasti ettemme saaneet kätköä irroitetuksi.
Geokätköilyharrastus on nyt kesän myötä nostanut hieman päätään Niskasilla, se on niin mukava tapa ulkoilla, liikkua ja tehdä jotakin mielekästä kuten nykyaikaista aarteenetsintää. Naakkakaan ei osaa vielä protestoida, joten hän kulkee mukana kätköilemässä oikein mielellään.
Tällä mökkireissulla rva:n jumppaamiset ja venyttelyt jäivät väliin, ja sen kyllä huomaa. Välillä täytyy keskittyä muuhunkin ja paikkailla sitten myöhemmin eli nyt. Rva tekee yleensä harjoituksensa säännöllisesti, mutta poikkeustilanteissa kuten matkoilla muut asiat vievät helposti huomion.
Hyvä niin, sillä kaikki ei voi aina mennä samalla tavalla arjen rytmien mukaan. Aina ei voi olla tehokas liikunnan, itsensä sivistämisen tai minkään muunkaan suhteen. Näytin sen sijaan Naakalle, kuinka keppejä voi löytää ja katkoa, ruohoa voi repiä irti maasta ja heitellä ympäriinsä ja kuinka hämähäkit tekevät hienoja seittejä, joita voi katsella häiritsemättä hämähäkin puuhia.
Kuten suurta osaa suomalaisista, Niskasiakin tervehtivät mökillä varsin vaihtelevat säät. Lauantaina, tulopäivänämme satoi rankasti. Naakan kanssa ei ole tekemisen puutetta, hän ei onneksi pitkästynyt sisätiloissakaan. Laitoimme takkaan tulen, paistoimme nakkeja hiilloksella (Naakka söi tosi monta) ja lämmitimme saunan.
Nakkien paiston ja saunomisen välillä mökille saapui serkkuni E., jota oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa. Vaihdoimme kuulumisia puolin ja toisin ja kiersimme katselemassa mökin ympäristöä. E:n kanssa olen viettänyt pitkiä loma-aikoja lapsena mökillä, joten kesämuistomme ovat samankaltaisia.
Sunnuntaiksi saimme aurinkoisen sään. Päivään kuului ruohonleikkuuta, kaupassa käyntiä (Prismassa ei ollut juhannuksen jäljiltä myytävänä yhtäkään leipää näkkärin lisäksi, joten emme sitten ostaneet) ja ulkoilua.
Maanantaina ajelimme yhteen lähikylään ja kävimme etsimässä ja löytämässä isoisäni veljen sankarihaudan. En muista käyneeni paikalla aiemmin.
Ennen haudalla käyntiä poikkesimme kukkakaupassa, jossa myyjä puhui niin leveää paikallista murretta, että olisin voinut jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Puheenparsi toi mieleeni isoäitini ja monet vanhemman polven sukulaiset, joita ei enää ole.
Kirkkoonkin pääsimme kurkistamaan, kun suntio sattui paikalle. Kirkossa olevista alttari- ja muista tauluista tunnistimme aika monta Raamatun tapahtumaa, mutta ihan jokaisen kuvan tapahtuma ei auennut meille. Jäipähän jotakin selvitettäväksi.
Kotiinpäin ajaessa poikkesimme katsomassa erästä myllykoskea, josta olen aina pitänyt. Naakkakin viehättyi paikasta, joskin hän hoki monta kertaa "ei pudota koskeen", eli kosken näkeminen taisi hieman jännittää.
Matkan aikana kävimme etsimässä neljää geokätköä, joista saimme merkittyä löydetyiksi kaksi. Yksi sijaitsi linnunpöntössä liian korkealla ja yksi oli kiinni kolossaan niin tiukasti ettemme saaneet kätköä irroitetuksi.
Geokätköilyharrastus on nyt kesän myötä nostanut hieman päätään Niskasilla, se on niin mukava tapa ulkoilla, liikkua ja tehdä jotakin mielekästä kuten nykyaikaista aarteenetsintää. Naakkakaan ei osaa vielä protestoida, joten hän kulkee mukana kätköilemässä oikein mielellään.
Tällä mökkireissulla rva:n jumppaamiset ja venyttelyt jäivät väliin, ja sen kyllä huomaa. Välillä täytyy keskittyä muuhunkin ja paikkailla sitten myöhemmin eli nyt. Rva tekee yleensä harjoituksensa säännöllisesti, mutta poikkeustilanteissa kuten matkoilla muut asiat vievät helposti huomion.
Hyvä niin, sillä kaikki ei voi aina mennä samalla tavalla arjen rytmien mukaan. Aina ei voi olla tehokas liikunnan, itsensä sivistämisen tai minkään muunkaan suhteen. Näytin sen sijaan Naakalle, kuinka keppejä voi löytää ja katkoa, ruohoa voi repiä irti maasta ja heitellä ympäriinsä ja kuinka hämähäkit tekevät hienoja seittejä, joita voi katsella häiritsemättä hämähäkin puuhia.
Kommentit
Lähetä kommentti