Hyvä tuuri Lintsillä ja hauskaa muutenkin!
Rva:lla oli kunnia ottaa viikonloppuna vastaan kolme supernaista (itsensä lisäksi tietysti) yökylään Niskasten matalaan majaan. Sitä varten Naakka siirtyi isin kanssa ukille yöksi ensimmäistä kertaa. Oikeastaan Naakka ei ole ihan ekakertalainen, asuimmehan kyseisessä asunnossa Naakan melkein kuusi ensimmäistä kuukautta.
Leidit saapuivat meille lauantai-iltapäivän aikana kukin omasta suunnastaan. Rva:n matka tapaamispaikalle omaan kotiin ei puolestaan ollut pitkä. Kun kaikki olivat saapuneet, lähdimme lähiravintolaan syömään.
Heti alkuun vieraiden joukosta kumpusi ehdotus, että lähtisimme Lintsille! Idea otettiin hyvänä vastaan, Niskasilta kyseiseen paikkaan pääsee aika helposti. Lähtiessä Rva ajatteli, että ainoastaan seuraa tilannetta muiden tyttösten kirmatessa laitteissa.
Pikaisen pohdinnan jälkeen myös rva päätyi kuitenkin ostamaan iltarannekkeen.
Rva on hurjassa nuoruudessaan (ennen niskavammaa) tykännyt huvipuistolaitteista ja käynyt Lintsilläkin oikeastaan joka paikassa (siis ennen uutuuslaitteita vuoden 2009 jälkeen). Sittemmin hurvitteluun tuli stoppi whiplashin muodossa.
Laitteet, joissa rva uskaltautui käymään olivat Kummitusjuna, Idän pikajuna, Linnunrata (tää meni ehkä vähän yli sietokyvyn, mutta on niin hauska etten voinut jättää väliin), Maisemajuna (kulkee yllättävän korkealla) sekä Vekkula.
Muun muassa entinen suosikkini, puinen vuoristorata jäi väliin, koska muistelin siinä olevan paljon tärinää ja ryminää. Pääsin kuitenkin niin moneen paikkaan ja vieläpä hauskassa seurassa, ettei muusta ollut niin väliä.
Hysteerisin tilanne rva:n kannalta taisi olla Idän pikajuna - pikkuvuoristorata ystäväni seurassa. Jonossa varoittelimme toisiamme etukäteen, ettei mahdollinen "lähentely" puolin ja toisin sitten johdu muusta kuin junan vauhdikkaasta kulusta mutkissa. Kun asetuimme vaunuun, huomasimme täyttävämme tilan niin tiiviisti, ettei lähentelyskenaario olisi ollut millään tavalla mahdollinen :D
Lopuksi söimme itseäni lukuun ottamatta hattarat, otin sen sijaan metrilakun.
Oli kyllä niin hauskaa, että hymyilyttää vieläkin! Neljän osanottajan vuosikuulumisiinkin mahtui vaikka mitä, vaikka kaikki vastasivat aluksi kysymykseen tyypillisen suomalaisen "ei mitään ihmeellistä".
Vuoteen oli kuitenkin taas mahtunut edistymisiä eri asioissa, hienoja saavutuksia, pohdintaa elämäntilanteista ja mahdollisista muutoksista, kivoja asioita ja myös takaiskuja ja monenlaisia haasteita.
Jollakin sattui vähän selkä jossakin Lintsin laitteessa ja kaikilla kipeytyivät vähän lihakset. Pahimmat "vammat" taisivat kuitenkin tulla väärissä asennoissa nukkuessa...Rva selvisi kuitenkin tällä kertaa ilman erityisiä vaivoja, lieneekö kyse hyvästä tuurista vai mistä!
Kiitos vielä asianosaisille mukavista hetkistä! Ensi vuodesta tiedämme jo, kuka toimii järjestäjänä (ja kuka retken turvallisuusvastaavana ;) ), mutta paikka ja aktiviteetti säilynevät yllätyksenä vielä pitkään!
Leidit saapuivat meille lauantai-iltapäivän aikana kukin omasta suunnastaan. Rva:n matka tapaamispaikalle omaan kotiin ei puolestaan ollut pitkä. Kun kaikki olivat saapuneet, lähdimme lähiravintolaan syömään.
Heti alkuun vieraiden joukosta kumpusi ehdotus, että lähtisimme Lintsille! Idea otettiin hyvänä vastaan, Niskasilta kyseiseen paikkaan pääsee aika helposti. Lähtiessä Rva ajatteli, että ainoastaan seuraa tilannetta muiden tyttösten kirmatessa laitteissa.
Pikaisen pohdinnan jälkeen myös rva päätyi kuitenkin ostamaan iltarannekkeen.
Rva on hurjassa nuoruudessaan (ennen niskavammaa) tykännyt huvipuistolaitteista ja käynyt Lintsilläkin oikeastaan joka paikassa (siis ennen uutuuslaitteita vuoden 2009 jälkeen). Sittemmin hurvitteluun tuli stoppi whiplashin muodossa.
Laitteet, joissa rva uskaltautui käymään olivat Kummitusjuna, Idän pikajuna, Linnunrata (tää meni ehkä vähän yli sietokyvyn, mutta on niin hauska etten voinut jättää väliin), Maisemajuna (kulkee yllättävän korkealla) sekä Vekkula.
Muun muassa entinen suosikkini, puinen vuoristorata jäi väliin, koska muistelin siinä olevan paljon tärinää ja ryminää. Pääsin kuitenkin niin moneen paikkaan ja vieläpä hauskassa seurassa, ettei muusta ollut niin väliä.
Hysteerisin tilanne rva:n kannalta taisi olla Idän pikajuna - pikkuvuoristorata ystäväni seurassa. Jonossa varoittelimme toisiamme etukäteen, ettei mahdollinen "lähentely" puolin ja toisin sitten johdu muusta kuin junan vauhdikkaasta kulusta mutkissa. Kun asetuimme vaunuun, huomasimme täyttävämme tilan niin tiiviisti, ettei lähentelyskenaario olisi ollut millään tavalla mahdollinen :D
Lopuksi söimme itseäni lukuun ottamatta hattarat, otin sen sijaan metrilakun.
Oli kyllä niin hauskaa, että hymyilyttää vieläkin! Neljän osanottajan vuosikuulumisiinkin mahtui vaikka mitä, vaikka kaikki vastasivat aluksi kysymykseen tyypillisen suomalaisen "ei mitään ihmeellistä".
Vuoteen oli kuitenkin taas mahtunut edistymisiä eri asioissa, hienoja saavutuksia, pohdintaa elämäntilanteista ja mahdollisista muutoksista, kivoja asioita ja myös takaiskuja ja monenlaisia haasteita.
Jollakin sattui vähän selkä jossakin Lintsin laitteessa ja kaikilla kipeytyivät vähän lihakset. Pahimmat "vammat" taisivat kuitenkin tulla väärissä asennoissa nukkuessa...Rva selvisi kuitenkin tällä kertaa ilman erityisiä vaivoja, lieneekö kyse hyvästä tuurista vai mistä!
Kiitos vielä asianosaisille mukavista hetkistä! Ensi vuodesta tiedämme jo, kuka toimii järjestäjänä (ja kuka retken turvallisuusvastaavana ;) ), mutta paikka ja aktiviteetti säilynevät yllätyksenä vielä pitkään!
Kommentit
Lähetä kommentti