Mediapohdintaa jumituksen ohella
Rva:n selkä temppuilee jumituksen suhteen entiseen malliin. Olisi mielenkiintoista tietää, millä selkää saisi vetreämmäksi. Tuntuu, että se vain innostuu jumittumaan enemmän, kun tekee venytyksiä vetreytyksiä säännöllisesti.
Enää ei voi rva:n mielestä sanoa, että kyse olisi ainakaan kokonaan osaamattomuudesta - teen venyttelyitä ohjeiden mukaan, toistaiseksi aika pienillä tuloksilla. Välillä venytys auttaa, ainakin kahden minuutin ajan. Sen jälkeen lihas "pamahtaa" jumiin.
Kadonneen kunnon metsästys on kokonaisuudessaan hidasta hommaa, ja työtä on tehtävä joka päivä. Voimaharjoittelun puolella rva on kokenut edistymisiä, mikä on ollut mukavaa. Tarkoitus ja tavoite on nyt herätellä lihaksia "unestaan" ja saada sitä kautta kehoa pala palalta toimivamaksi.
Toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä myös huimaus vaivasi, mutta eilen se alkoi taas helpottaa. Tänään on vuorossa kotijumppaa, sillä meillä on viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, jonka takia en pääse salille tänään.
Tassuttelen muuten salilla sinnikkäästi sukkasillani edelleen. En kaipaa tärähtelyä, edes kenkien aiheuttamaa, jumppahetkiini edelleenkään. Olen varmaankin ainoa sukkailija, mutta mitäpä siitä. Ainoastaan muutamat uudet liikkeet, joissa jalkineissa tulisi olla pitoa, ovat vähän haasteellisia. Haen silloin maton alleni.
Sukat taas ovat siinä mielessä haasteellinen asuste, että sukkia, jotka eivät mene nopeasti rikki, on todella vaikea löytää. Onko blogini lukijoilla ehdotuksia? Ei tarvitse olla mikään erityinen urheilusukka, kunhan vain ei tulisi reikiä muutaman käyttökerran jälkeen.
Ongelma on siksikin akuutti, että vaatteet ovat nykyään monesti melkein kertakäyttöisiä ja rva haluaisi hiljalleen lisätä sellaisten vaatteiden määrää, mitkä kestäisivät vähän pidempään. Vaatteet ovat nimittäin kasvava jätemuoto kaikkialla maailmassa.
Kirjoista vielä... löysin kirjastosta mielestäni mukavan kirjan, Unna Lehtipuun "Ruuturitari ja digidonna. Lapsi matkalla mediaan". Olen viime aikoina kokenut riittämättömyyttä vanhempana, kun Naakka on alkanut kiinnostua eri median muodoista yhä enemmän.
En ole vanhempi, joka pitää mediaa ja siihen liittyvää tekniikkaa pahana asiana, siihen liittyy todella paljon hyvää ja se kuuluu nykyaikaan. Kuitenkin, Naakan ja minun sukupolvien välinen kuilu on tekniikan suhteen merkittävä, kun lapsuudessani ei ollut kännyköitä, tietokoneita joka kodissa eikä varsinkaan internetiä.
Minulta kuten monelta muultakin ikäpolveni vanhemmalta puuttuu käsitys siitä, mikä on tarpeeksi tai liikaa. Käytämme kyllä itse kaikenlaisa vempaimia oikein paljon, mutta emme ole eläneet lapsuuttamme niiden keskellä.
Lapsi matkalla mediaan -kirja tuntuu fiksulta ja helppolukuiselta teokselta. Luen sitä parhaillaan ja olen saanut siitä jo paljon ajateltavaa. 2-vuotiaan pääasiallinen toimi esimerkiksi on leikki, jota ilman aivot eivät pääse kehittymään.
Silti, lastenohjelmat ja sen sellainen ovat ok ja hyviä juttuja sopivina annoksina. Niitä on hyvä katsella siten, että aikuinen on lähettyvillä. Aikuisellekin kirja tuo pohdinnan aihetta omasta median käytöstä.
"Laita puhelin pois", osaa Naakkakin jo käskeä, äiti keskittyy kyseiseen vempaimeen liikaa.
Suosittelen lukemaan!
Enää ei voi rva:n mielestä sanoa, että kyse olisi ainakaan kokonaan osaamattomuudesta - teen venyttelyitä ohjeiden mukaan, toistaiseksi aika pienillä tuloksilla. Välillä venytys auttaa, ainakin kahden minuutin ajan. Sen jälkeen lihas "pamahtaa" jumiin.
Kadonneen kunnon metsästys on kokonaisuudessaan hidasta hommaa, ja työtä on tehtävä joka päivä. Voimaharjoittelun puolella rva on kokenut edistymisiä, mikä on ollut mukavaa. Tarkoitus ja tavoite on nyt herätellä lihaksia "unestaan" ja saada sitä kautta kehoa pala palalta toimivamaksi.
Toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä myös huimaus vaivasi, mutta eilen se alkoi taas helpottaa. Tänään on vuorossa kotijumppaa, sillä meillä on viikonlopuksi sellaista ohjelmaa, jonka takia en pääse salille tänään.
Tassuttelen muuten salilla sinnikkäästi sukkasillani edelleen. En kaipaa tärähtelyä, edes kenkien aiheuttamaa, jumppahetkiini edelleenkään. Olen varmaankin ainoa sukkailija, mutta mitäpä siitä. Ainoastaan muutamat uudet liikkeet, joissa jalkineissa tulisi olla pitoa, ovat vähän haasteellisia. Haen silloin maton alleni.
Sukat taas ovat siinä mielessä haasteellinen asuste, että sukkia, jotka eivät mene nopeasti rikki, on todella vaikea löytää. Onko blogini lukijoilla ehdotuksia? Ei tarvitse olla mikään erityinen urheilusukka, kunhan vain ei tulisi reikiä muutaman käyttökerran jälkeen.
Ongelma on siksikin akuutti, että vaatteet ovat nykyään monesti melkein kertakäyttöisiä ja rva haluaisi hiljalleen lisätä sellaisten vaatteiden määrää, mitkä kestäisivät vähän pidempään. Vaatteet ovat nimittäin kasvava jätemuoto kaikkialla maailmassa.
Kirjoista vielä... löysin kirjastosta mielestäni mukavan kirjan, Unna Lehtipuun "Ruuturitari ja digidonna. Lapsi matkalla mediaan". Olen viime aikoina kokenut riittämättömyyttä vanhempana, kun Naakka on alkanut kiinnostua eri median muodoista yhä enemmän.
En ole vanhempi, joka pitää mediaa ja siihen liittyvää tekniikkaa pahana asiana, siihen liittyy todella paljon hyvää ja se kuuluu nykyaikaan. Kuitenkin, Naakan ja minun sukupolvien välinen kuilu on tekniikan suhteen merkittävä, kun lapsuudessani ei ollut kännyköitä, tietokoneita joka kodissa eikä varsinkaan internetiä.
Minulta kuten monelta muultakin ikäpolveni vanhemmalta puuttuu käsitys siitä, mikä on tarpeeksi tai liikaa. Käytämme kyllä itse kaikenlaisa vempaimia oikein paljon, mutta emme ole eläneet lapsuuttamme niiden keskellä.
Lapsi matkalla mediaan -kirja tuntuu fiksulta ja helppolukuiselta teokselta. Luen sitä parhaillaan ja olen saanut siitä jo paljon ajateltavaa. 2-vuotiaan pääasiallinen toimi esimerkiksi on leikki, jota ilman aivot eivät pääse kehittymään.
Silti, lastenohjelmat ja sen sellainen ovat ok ja hyviä juttuja sopivina annoksina. Niitä on hyvä katsella siten, että aikuinen on lähettyvillä. Aikuisellekin kirja tuo pohdinnan aihetta omasta median käytöstä.
"Laita puhelin pois", osaa Naakkakin jo käskeä, äiti keskittyy kyseiseen vempaimeen liikaa.
Suosittelen lukemaan!
Kommentit
Lähetä kommentti