Pikkuruisia, treenattavia ja kipeitä jalkoja
Niskaset kävivät toissapäivänä tervehtimässä Naakan pikkuserkku H:ta, 1,5 kk. Näimme nuoren herran ensimmäistä kertaa, ja olipas näky ihana! Kun on tottunut käsittelemään Naakkaa, tuntui nelikiloinen ihmisenalku ihan uskomattoman pieneltä!
Jännittävää kyllä, hoito-otteeni olivat näemmä tallella, ja onnistuin kertaalleen ruokkimaankin pikkuserkku H:n. Naakkaa jännitti pikkuserkku aluksi, mutta hän intoutui vierailun edetessä kyselemään, "Mitä vauva tekee" jne.
Naakka oikeastaan innostui vauvasta niin, että jutteli illalla Helmi-nukelleen, että "H-pikkuserkku on kiva"... Nukke on saanut viime aikoina Naakan huomiota aste asteelta enemmän ja siitä on alkanut tulla oikein rakas, oma nukke.
Myös pelkoja Naakka käsittelee leikin avulla. Kun kerran piirsin hiekkalaatikolla yhdelle hiekkakumpareelle hymynaaman, tulkitsi Naakka teokseni möröksi ja pyysi, että lähdetään kotiin. Pyyhin naaman pois ja Naakka pyysikin, että piirrä mörkö. Jatkoimme näin yli kaksikymmentä minuuttia.
Luulen, että leikissä oli kyse siitä, kuinka mörköä voi turvallisesti katsella äidin kanssa ja todeta, että mörön saa aina pyyhityksi pois uudestaan. Mörköpelko ei ole ainakaan pahentunut ja kävimme piirtelemässä mörköjä toisenakin päivänä.
Toissapäivänä kävin salilla tekemässä ylävartalotreenin. Eilen kävin vain makaamassa fyssarin pöydällä ja fyssari availi yläselkäni ja niskani lihasjumeja. Sain muuten myös tens-sähkölaitehoitoa toiseen olkapäähäni, se tuntui vähän auttaneen.
Salilla on mukavasti hiljentynyt näin kesän tullen. Talvikaudellakin sinne on mahtunut, mutta välillä on ollut ruuhka, joka on ainakin rva:n mielestä stressaavaa. Kun joka puolelta kuuluu ähinää ja pauketta ja ihmisiä on paljon, alkaa rva:lle olla vaikeata etsiä kiintopisteitä, ja sitten alkaa huimata.
Myös kovat äänet häiritsevät edelleen, erityisesti jos ääni kuuluu oikealta puolelta, siis sieltä, missä niskavamma on. Siksi on ihan mukavaa, että ihmiset alkavat urheilla ulkosalla, niin rva voi rauhassa treenata sisätiloissa (vitsi)!
Toissapäivänä huomasimme myös ikäviksemme, että Nasun toinen takajalka on turvonnut ja punoittaa. Kyse on jalkapohjasta, eli astumapinnasta. Olimme onnekkaita ja saimme Nasulle eläinlääkäriajan eiliselle iltapäivälle.
Naakan ukki tuli hoitamaan Naakkaa ja pääsimme lääkärireissulle puolison kanssa ihan kaksistaan, Nasu takapenkillä. Tuttu lääkäri tutki Nasun ja totesi, että kyseessä on ns. bumble foot, tulehdus jalkapohjassa, joka on saattanut lähteä liikkeelle minimaalisesta haavasta.
Nasu sai parin viikon antibioottikuurin ja kipulääkettä. Nasu-herra on helppo potilas, joka protestoi tutkimuksia jäykistymällä (eikä esimerkiksi puremalla). Lääkkeen anto onnistuu helposti, täytyy nyt vain toivoa, että tulehdus reagoisi antibioottiin.
Nasun sairastaminen on aina haikeaa, silloin tulee ajatelleeksi, että aika on rajallinen. Nasu on yli 7-vuotiaana jo tosi vanha, ja jokainen elinpäivä on hieno asia sinällään. Onneksi Nasulle maittaa ruoka, vaikka pikkuiseksi hän on käynyt vanhuuden myötä, painaa enää 900 grammaa (on painanut nuoruutensa päivinä 1300g.).
Tämä on normaalia lihasmassan surkastumista, joka liittyy ikään. Se pitää vain hyväksyä. Matilda, 6, sen sijaan voi pulskasti. Hänessä ei ikä näy, ja on muutenkin hyväntuulinen ja touhukas marsurouva, joka pitää Nasunkin mielen virkeänä.
Jännittävää kyllä, hoito-otteeni olivat näemmä tallella, ja onnistuin kertaalleen ruokkimaankin pikkuserkku H:n. Naakkaa jännitti pikkuserkku aluksi, mutta hän intoutui vierailun edetessä kyselemään, "Mitä vauva tekee" jne.
Naakka oikeastaan innostui vauvasta niin, että jutteli illalla Helmi-nukelleen, että "H-pikkuserkku on kiva"... Nukke on saanut viime aikoina Naakan huomiota aste asteelta enemmän ja siitä on alkanut tulla oikein rakas, oma nukke.
Myös pelkoja Naakka käsittelee leikin avulla. Kun kerran piirsin hiekkalaatikolla yhdelle hiekkakumpareelle hymynaaman, tulkitsi Naakka teokseni möröksi ja pyysi, että lähdetään kotiin. Pyyhin naaman pois ja Naakka pyysikin, että piirrä mörkö. Jatkoimme näin yli kaksikymmentä minuuttia.
Luulen, että leikissä oli kyse siitä, kuinka mörköä voi turvallisesti katsella äidin kanssa ja todeta, että mörön saa aina pyyhityksi pois uudestaan. Mörköpelko ei ole ainakaan pahentunut ja kävimme piirtelemässä mörköjä toisenakin päivänä.
Toissapäivänä kävin salilla tekemässä ylävartalotreenin. Eilen kävin vain makaamassa fyssarin pöydällä ja fyssari availi yläselkäni ja niskani lihasjumeja. Sain muuten myös tens-sähkölaitehoitoa toiseen olkapäähäni, se tuntui vähän auttaneen.
Salilla on mukavasti hiljentynyt näin kesän tullen. Talvikaudellakin sinne on mahtunut, mutta välillä on ollut ruuhka, joka on ainakin rva:n mielestä stressaavaa. Kun joka puolelta kuuluu ähinää ja pauketta ja ihmisiä on paljon, alkaa rva:lle olla vaikeata etsiä kiintopisteitä, ja sitten alkaa huimata.
Myös kovat äänet häiritsevät edelleen, erityisesti jos ääni kuuluu oikealta puolelta, siis sieltä, missä niskavamma on. Siksi on ihan mukavaa, että ihmiset alkavat urheilla ulkosalla, niin rva voi rauhassa treenata sisätiloissa (vitsi)!
Toissapäivänä huomasimme myös ikäviksemme, että Nasun toinen takajalka on turvonnut ja punoittaa. Kyse on jalkapohjasta, eli astumapinnasta. Olimme onnekkaita ja saimme Nasulle eläinlääkäriajan eiliselle iltapäivälle.
Naakan ukki tuli hoitamaan Naakkaa ja pääsimme lääkärireissulle puolison kanssa ihan kaksistaan, Nasu takapenkillä. Tuttu lääkäri tutki Nasun ja totesi, että kyseessä on ns. bumble foot, tulehdus jalkapohjassa, joka on saattanut lähteä liikkeelle minimaalisesta haavasta.
Nasu sai parin viikon antibioottikuurin ja kipulääkettä. Nasu-herra on helppo potilas, joka protestoi tutkimuksia jäykistymällä (eikä esimerkiksi puremalla). Lääkkeen anto onnistuu helposti, täytyy nyt vain toivoa, että tulehdus reagoisi antibioottiin.
Nasun sairastaminen on aina haikeaa, silloin tulee ajatelleeksi, että aika on rajallinen. Nasu on yli 7-vuotiaana jo tosi vanha, ja jokainen elinpäivä on hieno asia sinällään. Onneksi Nasulle maittaa ruoka, vaikka pikkuiseksi hän on käynyt vanhuuden myötä, painaa enää 900 grammaa (on painanut nuoruutensa päivinä 1300g.).
Tämä on normaalia lihasmassan surkastumista, joka liittyy ikään. Se pitää vain hyväksyä. Matilda, 6, sen sijaan voi pulskasti. Hänessä ei ikä näy, ja on muutenkin hyväntuulinen ja touhukas marsurouva, joka pitää Nasunkin mielen virkeänä.
Kommentit
Lähetä kommentti