Lukuharrastus laajentui

Muistelisin, että olen lukenut kirjoja aina. Ensin niitä luettiin minulle, ekaluokasta lähtien tykkäsin lukea itse. Nykyään suositellaan lapselle ääneen lukemista vielä lukemaan oppimisen jälkeenkin. Minulla se ei olisi toiminut.

Muistan 7-8-vuotiaana ajatelleeni jo, että tarina on minun ja kirjan välinen juttu. En olisi halunnut lukijaa siihen väliin. Tosin kuuntelin muutaman kirjan c-kasetilta vielä lukemaan oppimisen jälkeen. Ne olivat Astrid Lindgreniä ja Marita Lindqvistiä - Marikkia, Maleenaa ja Peppiä.

Suosittelen kuitenkin ääneen lukua kaikille, joiden kohdalla se toimii. Kuvittelisin, että se on upea tapa välittää kirjallisuutta esimerkiksi lapselle, joka ei lue itse. Aikuiselle voi tietenkin olla vaikeaa lukea ääneen isommalle lapselle, jos oma lukuharrastus puuttuu.

Joka tapauksessa, olen viime viikkoina testannut kahta kirjamuotoa, joita olen jopa suoranaisesti vältellyt. Aloitan e-kirjasta.  Minulla oli pieni kiinnostus asiaa kohtaan, ja päätin viimein kokeilla.

Lainasin Kate Atkinsonin Elämä elämältä-teoksen kirjastomme e-kirjoista. Lainaaminen onnistui helposti omalla luurilla. Huomasin heti kättelyssä, että harva teos on suoraan vapaana. Suosituimpiin kirjoihin näytti olevan yli puolen vuoden jono.

Myös laina-aika on melko lyhyt, 14 vuorokautta. Jos kirjaa ei saa siinä ajassa loppuun, jatko voi hypätä uudelleen puolen vuoden päähän. Tosin tämä on sama aika kuin lyhytlainoissa (siksi en koskaan lainaa niitä).

Lukeminen sujui kännykällä melko näppärästi - sivun vaihto tapahtui liu`uttamalla sormea näytöllä. Lukemani romaanin kohdalla kirja oli jaettu 980 näytölliseen. En ole varma, mitä tämä vastaa sivuissa.

Yksi selkeä miinus e-kirjan lukemisessa oli: lukuasento ei mielestäni ollut kovin hyvä puhelimen kokoista esinettä pidellessä. Tabletilla tämä olisi voinut onnistua paremmin. Selkäkipuiselle, kuten minä, ei pitkällinen lavat kaukana toisistaan -asento ole kovin hyvä.

Sain kirjan luettua, mutta jouduin ottamaan sen uudelleen lainaan muutamaksi päiväksi. Tämä ei olisi suositumman kirjan kohdalla onnistunut.

Entäs sitten äänikirja? Äänikirjan otin kuunteluun vasta muutama päivä sitten. Lainaus sujui samalla tavalla kuin e-kirjan, ja laina-aikakin on tietenkin sama. Valitsin jälleen ei niin suositun kirjan, Anneli Kivelän Katajamäki kahden vaiheilla.

Tämä kirja osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi! Tarina on kesäistä maalaisromantiikkaa suomalaisessa pikkukylässä, kerronta on suorastaan hieman sadunomaista. Tähän on ollut helppo syventyä työmatkoilla bussissa ja metrossa.

Sen sijaan, kun yritin kuunnella kirjaa kotona tehdessäni muita askareita, keskittymiseni herpaantui välittömästi. Äänikirja ei yksinkertaisesti toimi minulla "taustamusiikkina".

Silti äänikirja menee jatkoon. Totesin, että esimerkiksi turha somen selailu on äänikirjan ansiosta vähentynyt juurikin työmatkoilla. Sen lisäksi saan kuunneltua matkojen aikana uusia kirjoja.

Sen sijaan perinteinen kirja taitaa vielä voittaa e-kirjan. Matkalukemisena e-kirja voisi ehkä toimia, mutta ihan fyysisten seikkojen takia perinteinen kirja on mukavampi. Siinä ei myöskään ole piristävää valoa kuten e-kirjassa.


Kommentit

  1. Omalla kohdallani e-kirja aloitti lukuharrastuksen uudelleen. Hankin tunnukset neuropsykologin lausunnolla Celia-kirjastoon ja yritin ensin kuunnella äänikirjoja, mutta keskitymiseni ei kestänyt millään kasassa ja usein kävi niin, että nukahdin kirjaa kuunnellessa ja seuraavalla kerralla sai sitten kelailla taaksepäin ja muistella minkä kohdan oli vuelä kuullut. E-kirjoja taas olen lukenut parin viime vuoden aikana useita kymmeniä. Luen e-kirjoja sängyssä, joten minulle oli luonnollisempaa muuttaa kirjan värit yötilaan, jolloin tausta on tumma ja teksti vaalea ja tämä olikin avaintekijä lukemiselle. Aiemmin rivit hyppivät silmissä ja tekstissä oli varjot aivo-/niskavammoista johtuen ja ne katosivat tällä tavalla. Lisäksi sain suurennettua tekstiä sen verran ettei yhdelle näytölliselle tule liikaa tekstiä, mikä helpottaa juonessa pysymistä kun pystyn silmäilemällä katsomaan mihin olen kirjassa jäänyt. Etenkin uusien kirjojen kohdalla edellisen juoni tahtoo jäädä kummittelemaan taustalle ja alkuun henkilöhahmoissa on vaikeaa kestää mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä pointti, että värit voi vaihtaa yötilaan - en olekaan kuullut tuosta aikaisemmin. Sehän helpottaa iltalukemista huomattavasti. Taidankin muistaa, kun kerroit lukuharrastuksestasi vanhassa blogissasi :)

      Itselläni taas on jäänyt niskavammasta kipeäksi niskan lisäksi lavat, ja koska "perinteisen" kirjan kanssa lavat saa lähemmäs toisiaan, se toimii itselläni paremmin. Muistan alussa, kun kaikki, se lukeminenkin, huimasi niin käsittämättömästi.

      Minullakaan ei välttämättä ole kovin hyvä keskittyminen äänikirjojen kanssa. Siksi valitsinkin kirjan, joka on sellaista sarjaa, jota olen lukenut aiemminkin :D On kyllä ihan mukavaa, että lukemiselle on nykyään erilaisia vaihtoehtoja, niin esteitä lukemiselle on myös vähemmän.

      Poista
  2. Taidan itsekin tykätä enemmän "tavallisista" kirjoista mutta äänikirjoja olen harrastanut useamman vuoden. Yleensä kuuntelen aiemmin luettuja kirjoja, sillä kuunneltuna koen sisällön saavan uutta perspektiiviä. Lukijan suhteen hävettävän tarkkaa. Lukijan tulee olla samaa sukupuolta päähenkilöiden kanssa ja äänenkäytön sopivaa. Seela Sella on edelleenkin suosikkini lukijoista :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys