Karavaanarit Satakunnassa
Oho, en olekaan kirjoittanut tänne kuulumisiamme :) Minulla ei oikein ole mahdollisuuksia, elleivät lapset ole isällään. Iltaisin lasten- ja oman nukkumaanmenon välillä on noin 30 minuuttia, eikä siinä ajassa paljon ehdi.
Viime perjantaina koitti viimein se päivä, kun minut tultiin hakemaan töistä suoraan asuntoauton hakuun. Täytyy sanoa, että matka jännitti myös etukäteen. Samoin kiire painoi, sillä viime viikolla oli esimerkiksi vappu ja paljon muutakin tapahtumaa.
Kuitenkin, auton haussa itse auto oli paikalla, mutta se pirun lämmitysjärjestelmä antoi vikakoodin, eivätkä vuokraajatkaan (uusi auto) keksineet tuntiin, miten jumin saa pois. Lopulta se onnistui. Ei kun kaupunkiin, lapset ja tavarat kyytiin ja menoksi.
Olimme aikataulustamme myöhässä, mutta eipä tuo niin vakava kysymys ollut. Lapset olivat hyvällä tuulella, ja vaikka asuntoauto tuntui kuskista aluksi suurin piirtein bussilta, etenimme lopulta ihan kivasti kohti ensimmäistä yöpysähdystämme.
Aikaa tutustua paremmin liikkuvaan kotiimme ei juuri ollut ollut, mutta hyvinhän siihen käytännön kautta tutustui. Paukkasimme sisälle Forssan abc:lle kymmenen aikoihin illalla. Minä suuntasin ruokaostoksille, exä lasten kanssa leikkipaikalle.
Iltapala ja iltatoimet sujuivat loppujen lopuksi hyvin. Minä nukuin ensimmäisen yön auton takaosan vuoteessa Naakan kanssa (ei ihan matala, kiivettiin tikkailla). Kurkimme ikkunasta huoltoaseman myöhäisillan elämää kunnes nukahdimme.
Lauantaiaamuna lapset herättivät tietenkin kuudelta (nukkumaan oli päästy klo 12). Ei niin pirteinä nautimme aamiaisen ABC:llä. Pesin tuossa välissä jopa tukkani auton suihkussa. Lähdimme liikkeelle, ja ellen väärin muista, ensimmäiset karavaanarit moikkasivat meitä :D (vastasimme toki).
Matkalla tuntui, että olisimme kulkeneet läpi tsiljoonan säävyöhykkeen. Aurinko paistoi, satoi sekä vettä, lunta että rakeita.
Säästä huolimatta huristelimme kohti kohdetta, erästä maatilaa Porin lähistöllä. Lapset istuivat turvaistuimissa. Esikoisella oli tylsää, kuopus viihtyi kuten aina automatkoilla. Aika nopeasti molemmat nukahtivat.
Maatilakohteessa meidät otettiin vastaan runsaan kahvipöydän kera. Noin neljän tunnin vierailun aikana kerettiin vaikka mitä - Naakka uskalsi melkein kokeilla vuohen lypsämistä, molemmat lapset kiinnostuivat ainakin kanoista ja minipossusta.
Naakalle löytyi myös kohteesta leikkikaveri, joten tytärtämme ei paljon vierailun aikana näkynyt.
Maatilalta jatkoimme vielä Reposaareen leirintäalueelle yöksi. Leirintäalue oli melko tyhjä, joten saimme vapaasti suunnata melkein merenrantaan. Ei, kun pistoke tolppaan ja liikkuva kotimme oli valmis yöpymistä varten.
Reposaaren huikea rantamaisema innoitti lapset (ja myös aikuiset) iltakävelylle, joka venyi melkein tunniksi.
Nukkumaan kävimme niin, että petikaverit pysyivät samoina, sängyt vaihtuivat. Nyt kiipesin Naakan kanssa korkeampaan sänkyyn, siihen joka sijaitsee ohjaamon päällä. Hyvin sekin sujui, turvaverkko tuntui kyllä olevan tarpeeseen. En kuitenkaan edes ollut jysähtää yön aikana alas.
Sunnuntai oli oikeastaan kokonaan matkapäivä. Ennen lähtöä leirintäalueelta onnistuimme tyhjentämään kemiallisen wc:n - sekin sujui ongelmitta. Sen sijaan ongelmia tuottivat kotimatkalla ajokaivot (ne, joihin likavesi tyhjennetään) tai oikeastaan niiden puute. Viimein sellainenkin löytyi
Viikonloppumatkalla totesimme, että sellainen oli hyvä tehdä. Nyt on varma olo, kun lähdemme kesälomalla pidemmälle reissulle. Huomasin myös pitäväni karavaanarielämästä! Vaikka kahden pienen lapsen kanssa matkustamisessa on pienissä tiloissa hankaluutensa, matkanteko oli pääasiassa hauskaa.
PS. Kaikki olisivat halunneet lähteä pidemmälle kesäreissulle jo nyt.
PPS. Vaatekriisi meinasi kuitenkin iskeä - en ollut ottanut lapsille ollenkaan varapaitoja mukaan...jouduimme ostamaan yhdet. Ekologisuuden nimissä ostin molemmille numeroa liian suuret paidat.
PPPS. Matka on kuitenkin ollut väsyttävä - rva:lla on ollut pieniä jaksamisvaikeuksia alkuviikosta :D
Viime perjantaina koitti viimein se päivä, kun minut tultiin hakemaan töistä suoraan asuntoauton hakuun. Täytyy sanoa, että matka jännitti myös etukäteen. Samoin kiire painoi, sillä viime viikolla oli esimerkiksi vappu ja paljon muutakin tapahtumaa.
Kuitenkin, auton haussa itse auto oli paikalla, mutta se pirun lämmitysjärjestelmä antoi vikakoodin, eivätkä vuokraajatkaan (uusi auto) keksineet tuntiin, miten jumin saa pois. Lopulta se onnistui. Ei kun kaupunkiin, lapset ja tavarat kyytiin ja menoksi.
Olimme aikataulustamme myöhässä, mutta eipä tuo niin vakava kysymys ollut. Lapset olivat hyvällä tuulella, ja vaikka asuntoauto tuntui kuskista aluksi suurin piirtein bussilta, etenimme lopulta ihan kivasti kohti ensimmäistä yöpysähdystämme.
Aikaa tutustua paremmin liikkuvaan kotiimme ei juuri ollut ollut, mutta hyvinhän siihen käytännön kautta tutustui. Paukkasimme sisälle Forssan abc:lle kymmenen aikoihin illalla. Minä suuntasin ruokaostoksille, exä lasten kanssa leikkipaikalle.
Iltapala ja iltatoimet sujuivat loppujen lopuksi hyvin. Minä nukuin ensimmäisen yön auton takaosan vuoteessa Naakan kanssa (ei ihan matala, kiivettiin tikkailla). Kurkimme ikkunasta huoltoaseman myöhäisillan elämää kunnes nukahdimme.
Lauantaiaamuna lapset herättivät tietenkin kuudelta (nukkumaan oli päästy klo 12). Ei niin pirteinä nautimme aamiaisen ABC:llä. Pesin tuossa välissä jopa tukkani auton suihkussa. Lähdimme liikkeelle, ja ellen väärin muista, ensimmäiset karavaanarit moikkasivat meitä :D (vastasimme toki).
Matkalla tuntui, että olisimme kulkeneet läpi tsiljoonan säävyöhykkeen. Aurinko paistoi, satoi sekä vettä, lunta että rakeita.
Säästä huolimatta huristelimme kohti kohdetta, erästä maatilaa Porin lähistöllä. Lapset istuivat turvaistuimissa. Esikoisella oli tylsää, kuopus viihtyi kuten aina automatkoilla. Aika nopeasti molemmat nukahtivat.
Maatilakohteessa meidät otettiin vastaan runsaan kahvipöydän kera. Noin neljän tunnin vierailun aikana kerettiin vaikka mitä - Naakka uskalsi melkein kokeilla vuohen lypsämistä, molemmat lapset kiinnostuivat ainakin kanoista ja minipossusta.
Naakalle löytyi myös kohteesta leikkikaveri, joten tytärtämme ei paljon vierailun aikana näkynyt.
Maatilalta jatkoimme vielä Reposaareen leirintäalueelle yöksi. Leirintäalue oli melko tyhjä, joten saimme vapaasti suunnata melkein merenrantaan. Ei, kun pistoke tolppaan ja liikkuva kotimme oli valmis yöpymistä varten.
Reposaaren huikea rantamaisema innoitti lapset (ja myös aikuiset) iltakävelylle, joka venyi melkein tunniksi.
Nukkumaan kävimme niin, että petikaverit pysyivät samoina, sängyt vaihtuivat. Nyt kiipesin Naakan kanssa korkeampaan sänkyyn, siihen joka sijaitsee ohjaamon päällä. Hyvin sekin sujui, turvaverkko tuntui kyllä olevan tarpeeseen. En kuitenkaan edes ollut jysähtää yön aikana alas.
Sunnuntai oli oikeastaan kokonaan matkapäivä. Ennen lähtöä leirintäalueelta onnistuimme tyhjentämään kemiallisen wc:n - sekin sujui ongelmitta. Sen sijaan ongelmia tuottivat kotimatkalla ajokaivot (ne, joihin likavesi tyhjennetään) tai oikeastaan niiden puute. Viimein sellainenkin löytyi
Viikonloppumatkalla totesimme, että sellainen oli hyvä tehdä. Nyt on varma olo, kun lähdemme kesälomalla pidemmälle reissulle. Huomasin myös pitäväni karavaanarielämästä! Vaikka kahden pienen lapsen kanssa matkustamisessa on pienissä tiloissa hankaluutensa, matkanteko oli pääasiassa hauskaa.
PS. Kaikki olisivat halunneet lähteä pidemmälle kesäreissulle jo nyt.
PPS. Vaatekriisi meinasi kuitenkin iskeä - en ollut ottanut lapsille ollenkaan varapaitoja mukaan...jouduimme ostamaan yhdet. Ekologisuuden nimissä ostin molemmille numeroa liian suuret paidat.
PPPS. Matka on kuitenkin ollut väsyttävä - rva:lla on ollut pieniä jaksamisvaikeuksia alkuviikosta :D
Olipa hauskan kuuloinen reissu! Maatilamatkailu on aina hyvä vaihtoehto, suosittelen. Ja olipas siellä poikkeuksellisen suloisia eläimiä 😉
VastaaPoistaSuosittelen myös, tämä maatila oli aivan erityisen kiva ;) Lasten kanssa olemme yhä uudelleen ja uudelleen katselleet maatilalla otettuja kuvia.
Poista