Asuntoautoelämää, osa 2 - käytännön elämästä
Meille, joille karavaanarielämä ei ole tuttua lapsuudesta, ovat ensimmäiset matkat karavaanarina melkoinen elämys. Elämisen käytännöt pienten lasten kanssa pikkuisissa tiloissa vaativat hieman kekseliäisyyttä ja paljon kärsivällisyyttä.
Ruoka ja ruokailut: Asuntoautossa oli tarvittavat ruokailuvälineet valmiina. Sekä mukeissa että lautasissa oli liukumaton pohja, mutta silti erityisesti esikoinen sai useita juomalasillisia nurin. Jääkaappi oli melkein yhtä tilava kuin meillä kotona ja pakastinkin löytyi.
Juomavesi oli pullovettä, ja sitä kului viileästä säästä huolimatta aika reilusti.
Söimme matkallamme autossa pääasiassa aamu- ja iltapalan, välillä iltapäivän välipalan. Muutoin söimme ruokapaikoissa.
Autossa oli kaasuhella, jossa lämmin vesi kahvia ja teetä varten valmistui nopeasti. Kaasuhellan kanssa tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta, kun pienissä tiloissa on pieniä lapsia (tuli ja kaasu). Koska olemme vielä henkissä, selviydyimme tästä ;)
Peseytyminen: Lapset eivät käyneet matkan aikana kokovartalosuihkussa ennen kuin pääsimme ystäväni luo Ylläkselle, jossa saunoimme. Me aikuiset käytimme asuntoauton suihkua muutaman kerran. Tosin lasten jalat pestiin suihkussa joka ilta - kukapa nyt haluaisi hiekkaa ja pölyä sänkyyn.
Käytimme pesuvettä siihen malliin, että vesitankki piti täyttää joka toinen päivä. Mielestäni tämä oli ihan sopiva kulutus ja huoltoväli.
Aamu- ja iltapesut ovat lapsille oleellisia jo ihan rutiinin kannalta. Siksi niistä pidettiin kiinni myös matkalla. Kun pestään hampaat, kasvot, kädet jne., lapset tiedostavat paremmin, mistä ollaan tulossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nukkuminen: Nukkumatiloja kuuden sänkypaikan autossa on kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle ruhtinaallisesti. Minä nukuin auton takaosassa olevassa sängyssä Touhin kanssa. Sänkyyn pääsi siirrettävillä tikkailla.
Koska nukuin kaksivuotiaan kanssa, laitoin meille yöksi turvaverkon. Touhi myös nukkui seinän puolella, jotta tuntisin, jos hän lähtisi yksikseen seikkailemaan - no ei kyllä lähtenyt. Hän nukkui tyytyväisenä joka aamu, kun nousin ylös.
Naakka nukkui isänsä kanssa auton etuosassa korkeammassa yläsängyssä. Käsittääkseni siellä puolella sujui myös hyvin.
Tässä oli taas vähän asiaa reissustamme. Ei kannata pelätä, että näitä postauksia tulisi koko loppukesä....muutaman kerran aion kuitenkin vielä aiheeseen palata :)
Ruoka ja ruokailut: Asuntoautossa oli tarvittavat ruokailuvälineet valmiina. Sekä mukeissa että lautasissa oli liukumaton pohja, mutta silti erityisesti esikoinen sai useita juomalasillisia nurin. Jääkaappi oli melkein yhtä tilava kuin meillä kotona ja pakastinkin löytyi.
Juomavesi oli pullovettä, ja sitä kului viileästä säästä huolimatta aika reilusti.
Söimme matkallamme autossa pääasiassa aamu- ja iltapalan, välillä iltapäivän välipalan. Muutoin söimme ruokapaikoissa.
Autossa oli kaasuhella, jossa lämmin vesi kahvia ja teetä varten valmistui nopeasti. Kaasuhellan kanssa tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta, kun pienissä tiloissa on pieniä lapsia (tuli ja kaasu). Koska olemme vielä henkissä, selviydyimme tästä ;)
Peseytyminen: Lapset eivät käyneet matkan aikana kokovartalosuihkussa ennen kuin pääsimme ystäväni luo Ylläkselle, jossa saunoimme. Me aikuiset käytimme asuntoauton suihkua muutaman kerran. Tosin lasten jalat pestiin suihkussa joka ilta - kukapa nyt haluaisi hiekkaa ja pölyä sänkyyn.
Käytimme pesuvettä siihen malliin, että vesitankki piti täyttää joka toinen päivä. Mielestäni tämä oli ihan sopiva kulutus ja huoltoväli.
Aamu- ja iltapesut ovat lapsille oleellisia jo ihan rutiinin kannalta. Siksi niistä pidettiin kiinni myös matkalla. Kun pestään hampaat, kasvot, kädet jne., lapset tiedostavat paremmin, mistä ollaan tulossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nukkuminen: Nukkumatiloja kuuden sänkypaikan autossa on kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle ruhtinaallisesti. Minä nukuin auton takaosassa olevassa sängyssä Touhin kanssa. Sänkyyn pääsi siirrettävillä tikkailla.
Koska nukuin kaksivuotiaan kanssa, laitoin meille yöksi turvaverkon. Touhi myös nukkui seinän puolella, jotta tuntisin, jos hän lähtisi yksikseen seikkailemaan - no ei kyllä lähtenyt. Hän nukkui tyytyväisenä joka aamu, kun nousin ylös.
Naakka nukkui isänsä kanssa auton etuosassa korkeammassa yläsängyssä. Käsittääkseni siellä puolella sujui myös hyvin.
Tässä oli taas vähän asiaa reissustamme. Ei kannata pelätä, että näitä postauksia tulisi koko loppukesä....muutaman kerran aion kuitenkin vielä aiheeseen palata :)
Kommentit
Lähetä kommentti