Arkea, sählinkiä ja vähän hankaluuksia

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä.

Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta.

Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella.

Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella.

No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja pomppupatjana... tai riitelevät ja pitää mennä väliin. Teen ruokaa, leikin milloin minkäkin huoneen lattialla ja vahdin heitä puistossa. En jumppaa sielläkään, koska selvittelen koko ajan lasten kinaamisia, nenän niistämisiä, kaatuneita vesipulloja jne.

Treenaa lasten kanssa - metodi on kestänyt pisimmillään 12 sekuntia - sitten lapsi kyllästyy ja hyökkää kimppuuni...joko 3-vuotias tai 6-vuotias.

Olen siis kokenut parhaaksi tehdä omat juttuni silloin kun lapset eivät ole paikalla tai nukkuvat. Kaikkina iltoina lasten ja oman nukkuma-ajan välillä ei ole minkäänlaista aikaa mutta joskus on.

Kävely, varsinkin epätasaisella alustalla, pelaa edelleen tosi hyvin. En kävele niin paljon kuin haluaisin, mutta luultavasti lähes tarpeeksi.

Venyttelen muuten joogamaisilla liikkeillä aurinkotervehdystä muistuttavalla sarjalla. Toistan sarjan 3 kertaa aamuin illoin. Pyrin myös tekemään pari lihaskuntoharjoitusta samalla. Niiden jälkeen olo on aina vähän vetreämpi.

Uinti olisi mukavaa, mutta tämän kesän säät eivät ole olleet toistaiseksi sallineet.

PS.  Tänään meillä on rauhallinen kotipäivä - pitkästä aikaa. Olimme Tallinan-risteilyllä to-pe, ja sunnuntai-iltana minä ja Naakka lähdemme taas reissuun.

PPS. Tänä vuonna luettujen kirjojen määrä on tällä hetkellä 20 - vähemmän kuin pitkään aikaan. Yritän ahkeroida asian kanssa.

PPPS. Touhi edistyy vaipattomassa elämässään hiljalleen mutta tasaisesti. Monta pissaa on jo tullut pottaan ja pönttöön.

PPPPS. Mansikkapenkissä näyttää tältä:




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys