Opiskelu - puolet valmiina - fiiliksiä

Olen nyt opiskellut kesäkuusta asti ja suorittanut opintopisteinä tasan puolet siitä, mitä täytyy joulukuun loppuun mennessä suorittaa. Opiskelu on ollut todella erilaista siihen verrattuna, mitä olen viimeiset seitsemän vuotta tehnyt. Tosin teen sitä seitsemän vuoden aherrusta nytkin - siis suhteellisen pienten lasten äitinä olemista. 

Byrokraattinen tie tähän pisteeseen ei ollut helppo. Oli vääntöä Kelan, TE-toimiston ja myös yliopiston eri tahojen kanssa. Opiskelu aikuisena ja ei-perustutkinto-opiskelijana on edelleen outoutta, eikä kukaan tunnu kunnolla tietävän, miten asiat pitää hoitaa.

Itse opiskelun järjestäminen oli kesäkuussa kamalaa...se johtui kokopäivätöistä ja sairauksista lähipiirissä. Se opiskelu sinänsä oli ihan ok - opin etäopiskeluun vaadittavat tekniset asiat yllättävän nopeasti. Elokuussa opiskelu oli hetken helpompaa, sitten lapset alkoivat sairastella.

Nyt marraskuun kynnyksellä lasten sairastelu on ainakin vähän tauonnut, ja olen kerennyt käymään yhdessä tiedekuntatentissä. Karsea tenttijännitys ei ole ainakaan poistunut sitten nuoruusvuosien :D Itse tilanne meni kuitenkin ihan hyvin, ja sainpas siitä tentistä arvosanan 5 eli täydet pisteet.

Tällä viikolla starttasi kolme viimeistä kurssia. Kaikki ovat samantyyppisiä "praktikumeja", joissa omaksutaan (tai sitten ei) suurin osa asioista itsenäisesti. Luennot ovat pääasiassa nauhoitteita ja läksyjä tulee paljon.

En oikein osaa sanoa tästä kurssityypistä muuta kuin että alku on ollut työlästä. Yritin mahduttaa yhden näistä kursseista alkusyksyyn, mutta se ikävä kyllä peruttiin. Nyt teen ilmeisesti lähes ainoastaan opintoja...öö...koko ajan.

Minulla on kaikesta sähläämisestä huolimatta intuitio, että selviän kyllä. Suurin haasteeni on englannin kieli - siis tämän kyseisen tieteenalan sanasto (osa artikkeleista menee myös englanniksi ihan hyvin). Jos haluatte tarkan sanaluokan, niin adjektiivit ja adverbit - itse sanat eivät ole niin vaikeita, kunhan suomennoksen tietää. 

Yleinen ohje, jonka olen kuullut, on että ei kannata suomennella vaan ymmärtää tekstistä kokonaisuus. Kuitenkin, ei se hemmetin kokonaisuus ainakaan minulle hahmotu, jos esim. neljäsosa sanoista on tuntemattomia. Näiden lukemistojen kahlaamisessa menee aikaa, vieläpä kun niistä pitäisi osata sanoa jotakin fiksua,.

Äkkiseltään voisi sanoa, että etäopiskelun (tai nykyisen ihannoidun oppimistavan) aktiivinen ja yltiösosiaalinen (kaikkien on pakko sanoa jokaisesta aiheesta jotakin) itseohjautuvuus on ensisijaisen hyvä tapa nykyihmiselle, vai onko ajatus, että näillä keinoilla saadaan mahdollisimman paljon opiskelijoita putkeen ja äkkiä sieltä ulos.

Kantani on kuitenkin, että monimutkaiset tieteenalan sisällöt vaativat omaksumisaikaa. Vaikka teen nyt paljon työtä, en todennäköisesti muista tästä puolen lukukauden mittaisesta puurtamisesta jälkeenpäin kovinkaan paljon. Voin vain pohtia, meneekö suoritusten nopeusvaatimus ja pakko keksiä asiasta kuin asiasta kommentti hatarin tiedoin jo varsinaisen oppimisen ja oivaltamisen edelle. 

Oli miten oli, joulukuuhun asti arkeni koostuu julmetusta lukemisesta (usein ihan mielenkiintoisesta). etätapaamisista ja eri pituisista esseistä. Luullakseni syömme loppuvuonna oikein paljon eineksiä täällä kotona ;) 

PS. Tarkennuksena, tässä tekstissä vertaan nykytilannetta osin yli 15 vuoden takaisiin opintoihini, jotka sujuivat varsin perinteisen opetuksen piirissä, jossa oli toki omat ongelmansa.

PPS. Nyt on käynyt mielessä, että mitä jos vain kieltäytyisin kommentoimasta ennen kuin olen tutustunut aineistoon paljon pidempään ja ymmärtäisin asiat syvällisemmin - no, arvatenkin lentäisin kurssilta ulos - siis nykytilanteessa opiskelualustalta.

PPPS. Vaikka kaikki on hieman pelottavaa, tuntuu, että olen suhteellisen nopea omaksumaan asioita - siis ainakin opiskelutarpeiksi...toivottavasti en joudu vastaamaan mihinkään kovin syvälliseen.