Lääkkeet ja Sormusten herra

 Mukavaa helmikuuta! Harmillisen vähän lunta on tuprutellut Helsinkiin alkuvuodesta, vaikka loppuvuodesta saatiinkin oikein paljon. Meillä haluttaisiin vielä luistella, mutta myös hiihtää. Hiihtokautta emme ole kerenneet korkata vielä ollenkaan.

Tänä aamuna (vapaapäivä) olen aloittanut kevyesti pohdinnalla lääkkeistä. Ongelmana on eräs mansikanmakuinen tulehduskipulääke nestemäisessä muodossa. Sitä ei nyt saa juurikaan mistään, ja juurikin se on toiminut meillä todella hyvin.

Naakalla suutuntuma on edelleenkin niin herkkä, ettei isokokoisten tablettien (miksi hitossa normisärkylääkkeet ovat niin massiivisia) nieleminen oikein onnistu. Naakka on päättänyt kärsiä flunssansa ilman lääkkeitä.

Lääkeasioissa on myös meidän perheen flunssia vakavampi ulottuvuus. Puutteita on viime vuosina alkanut olla monien lääkkeiden suhteen. En ole asiantuntija, mutta sanoisin, että on huono, kun iso osa lääketuotannosta on ulkoistettu muualle - usein kaukoitään. Kun tulee toimitusongelmia, niin lääkkeitä ei sitten saa. Monille tulee meidän perhettä vakavampia lääkeongelmia, mutta kaiken kaikkiaan kehitys on huono.

Sitten mukavampiin asioihin. Kävimme Naakan kanssa viime viikolla kierrätyskeskuksessa. Tämä meidän kieriksemme ei ole ehkä vaateasioissa kovin loistokas - lastenvaatteita on tarjolla vähän ja joukossa on paljon huonokuntoista.

Olemme kuitenkin löytäneet jonkin verran kirjoja. Naakalle löytyi The Babysitters Club -kirjoja. Tarjosin niitä hänelle ennen kuin hokasin, että Netflixissä on myös vastaava tv-sarja. Naakka on nyt uppoutunut molempiin.

Itse törsäsin ostamalla itselleni Taru Sormusten Herrasta - dvd:t (kaksi ensimmäistä elokuvaa). Kumpikin elokuva maksoi yhden euron :) Katselin viikonloppuna ensimmäisen leffan yhteen putkeen, toinen on vielä odottamassa.

Satuin loppuvuodesta lukemaan Sormuksen Ritarit. Nyt pohdin, pitäisikö minun lukea Kaksi Tornia ennen kuin katson leffan. En ole vielä päässyt sopimukseen itseni kanssa. Periaatteessa pidän parempana lukea aina kirjat ensin.

Sitten puhun itseni pussiin. Olen ajatellut katsoa Naakan kanssa Sormuksen Ritarit. Läpi katsoessa totesin, että Naakka luultavasti kestää väkivaltaiset kohdat. Hän pelkää enemmän ns. tosielämän vaaroja.

Naakalle en kuitenkaan ajatellut vielä tarjota saatika sitten edellyttäää kirjan lukemista. Jos hän haluaa, niin siitä vaan. Tuntuu, että Naakka kyllä haluaa aikanaan lukea kirjan, mutta ehkäpä kieli on vielä hieman liian vaikeaa hänelle.

PS. Täytynee toivoa, että astmalääkkeet riittävät. Muuten tulee hyvin äkkiä varsin tukalat paikat.

PPS. Jospa sieltä tulisi vielä hivenen lunta - olisi hauskaa vielä mennä esimerkiksi pulkkamäkeen.

PPPS. Elokuvaa oli todella mukavaa katsoa ensimmäistä kertaa vuosiin :) Odotan, että saan nähdä seuraavan.