Muutoksia työssä ja Nizzan merenranta

Sama työnantaja, uusi toimipiste...näin rva:n työosoite muuttui lennossa. Minua varoitettiin hieman tästä kesälomani alussa, mutta siirtymistä ei pidetty kovin todennäköisenä. Kyseiseen paikkaan ei kuitenkaan löydetty uutta työntekijää, joten lomaltapaluupäivänäni sain kuulla siirtyväni.

Pikkuisen stressiä on ollut ilmassa, varsinkin kun perehdytykseni kesti tasan päivän ja "ammattimaista jälkeä" täytyy tuottaa maanantaista lähtien. Työtehtävät ovat osin erilaisia kuin ennen. 

Niinhän siinä siis sitten jälleen kävi, että kun kerkesin keväällä iloita, että voin lomien jälkeen kerrankin toistaa oppimaani, en nyt sitten voikaan tehdä näin vaan täytyy integroitua jälleen. Mitenkähän tähän nyt sitten suhtautuisi? Nyt on se hetki, kun rajaan parhaan kykyni mukaan kaiken epäoleellisen työpäivieni ulkopuolelle ja pidän vapaa-aikani täysin omanani (perheen kera tietenkin). 

En ole onnistunut tässä kovin hyvin aiemmassa elämässäni. Nytkin se voi olla suuri pala purtavaksi. Yritän kuitenkin.

Onnistuin saamaan flunssan hoidettuani kotona flunssaisia lapsiani. He ovat onneksi molemmat jo varsin hyvässä kunnossa. Itse olen ollut tämän päivän sairauslomalla, huomenna pystyn pitämään etäpäivän. 

Eilen illalla oli todella surkea olo, tukkoinen ja yskäinen. Ilta meni sängyssä maaten. Onneksi limakalvotkin mukaan vievä ( : D ) nenäsumute on turvannut henkitykseni öisin. Menen aina flunssassa niin tukkoon, että sumute on pakollinen.

Astmalääkityksen olen voinut pitää normaalilla tasolla, olen panostanut hiljaa olemiseen. 

Olen vähän katsellut meidän matkakuvia. Eräs voimakas muisto Nizzasta on meri ja erityisesti sen turkoosi väri. Sinänsä rannalla ei voinut viettää pitkää aikaa, kun paahde oli niin voimakas. Hivenen päästiin kuitenkin rannalle ja mereen.

Hieman haasteelliseksi rantaelämän teki kova aallokko. Ennen vesirajaa oli "jyrkänne" (sileitä kiviä), joka piti laskeutua, jotta pääsi veteen. Vaikka vettä oli nilkkoihin asti, aalto saattoi nousta kaulani korkeudelle.

En oikein voinut ottaa kuin yhden lapsen kanssani veteen, koska lasta piti koko ajan pitää kädestä kiinni. Homma kävi minulle hivenen raskaaksi, mutta oli se aalloissa oleminen myös huisin hauskaa :) Jos olisin ollut ilman lapsia liikkeellä, olisin syöksynyt hieman enemmän aaltoja päin, koska tykkään edelleen vedessä leikkimisestä oikein paljon.

Lapsetkaan eivät olleet koskaan nähneet noin suuria aaltoja. Uskon, että Nizzan hiekkaranta oli heille unohtumaton kokemus.