Viikon kuulumisia ja otot

-

Sadetta ja paistetta...eilen kun matkasin töistä psykoterapiaan (kävely - ratikka - kävely), onnistuin sateenvarjon kanssa välttämään kastumisen aika tehokkaasti matkan ensimmäisessä vaiheessa. Ratikkakin oli toki kuiva, mutta kun hyppäsin sieltä aloittaakseni toista kävelytaivalta, piruvie, vesi meni kengistä läpi sukkiin.

Onneksi ei ollut kylmä! Ei kun terapiaistunto paljain varpain (hah, olin edellisenä päivänä lakannut kynnet) ja sitten pientä kestämistä kotimatkalla märissä tamineissa. Tänään näyttääkin ihan toiselta, hyvä! 

Yleisesti ottaen olen aika huono varaamaan sadetakkia saati saappaita mukaani. Kärsin siis seuraukset itse. Sateenvarjo mukana on jo itsekehun paikka ;) Ehkäpä pääsemme jo pian hieman viileämmille säille, niin alkavat reilut takkikelit - huppari on jotenkin...hmm!

Tein sunnuntaina reissun Itäkeskukseen, siis ihan yksin. Saan usein ideoita, mutta olen aika huono ottamaan aikaa vain itselleni. Nyt köröttelin kuitenkin Itikseen ja siellä eläinkauppaan. Yritän pitää lähieläinkauppani puolia, mutta sen kalavalikoima on valitettavan pieni.

Megaeläimessä on aina mukavaa käydä. Valikoima on laaja sekä kalojen että jyrsijöiden osalta. Ihastelin kaneja ja kääpiöhamstereita :) Harmillista, että en jaksa hoitaa enää yhtään lisälemmikkiä...

Saan eläinkaupassa vierailemisesta inspiraatiota - minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan tuttuja, jotka olisivat kiinnostuneita pienlemmikeistä. On mukavaa vaihtaa eläintenhoidosta sananen edes myyjän kanssa. 

Koska halusin, ostin meille pienen parven nuolimonneja eli ottoja. Olen jo nyt heihin varsin ihastunut. Otot syövät levää ja viettävät aikansa etsintäpuuhassa. Ne tykkäävät lepäillä kasvien lehtiä. Otot ovat myös varsin rauhallisia <3 

Viikonloppuna meillä on vuorossa lähisuvun tapaamista sekä retki teatteriin. Menemme katsomaan Tatua ja Patua. Uskon, että meistä jokainen pitää teatteriretkestä. Lapsilla ei liiemmälti ole ollut teatterikokemuksia korona-ajan vuoksi. 

Odottelen edelleen varaosaa pesukoneeseen - elelemme falskaavan säiliön kanssa. Onneksi koneella voi sentään pestä - pesutuvan varassa oleminen oli viimeksi aika ärsyttävää. 

Minulla olisi ehkä reissu kuntosalille vuorossa huomenna. Odottelen kuitenkin, miten hyvin keuhkoni lähtevät toimimaan. Alkuviikko on ollut aika karsea, ja kortisonitabletit ovat taas menossa. Toivottavasti hoitotasapaino saavutetaan pian.

PS. Itse asiassa ne hemmetin saappaat taitavat olla mökillä...no, lapsille on kummallekin oikeankokoiset :D 

PPS. Akvaarion levätilanne alkaa onneksi muutenkin helpottaa kesän jäljiltä - nyt tankkia alkaa taas olla ihan mukava katsella. Osittainen vedenvaihto pitäisi toki suorittaa niin pian kuin mahdollista.

PPPS. Taidan odottaa itsekin Tatua ja Patua. Ne ovat edelleen meillä iltasatuvalikoimassa - jopa Naakka tykkää välillä kuunnella.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p...
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää