Vieläkin nurmikonleikkuuta ja merkkejä syksystä

Kävin tähään ahkeroimassa puutarhapalstan nurmikonleikkuun - olisikohan tämä se kesän viimeinen ruohonleikkuu. Aiemmin en juuri tähän aikaan ole käynytkään siellä - alkusyksymäiset kiireet ovat alkaneet. 

Ilokseni olen huomannut, että minttu kukkii hienosti! Myös maissit ovat kukassa ja sain kolme viidestä auringonkukasta nostettua pystyyn tukien avulla. Katsotaan, kerkeävätkö ne tässä aikataulussa kukkia. Ainakin ovat kasvaneet mukavan korkeiksi!

Jotenkin se ruohonleikkuu paransi omaakin mieltäni - varsinainen päivätyöni ei ole täysin abstraktia sekään, Nurmikon leikkuussa näkee kuitenkin työnsä jäljet - eikä palstalla ole liikaa nurmikkoa että se nyt varsinaisesti ankarasta työstä kävisi.

Tänä aamuna ilma oli kirpeä. Vaikka kesäkin on mukavaa, nautin, kun ilma vähän viilenee. Ehkäpä sää saisi myös muuttua hieman vähemmän kosteaksi. Aurinko on ollut plussaa! Lapsetkaan eivät tarvitse vielä takkia, ja kuljemme huppareilla kaikki.

Katselin juuri lasten lenkkareita. Huomaan, että uusien osto alkaa olla edessä kevätpuolella. Kirkkaanpunaiset, Nike-merkkiset ovat olleet käytössä kestävät ja samassa merkissä pysyminen voisi olla kivaa. Tuntuu että edes Naakka ei vielä kamalasti välitä merkistä, kunhan kenkä tuntuu mukavalta.

Molemmat lapset tarvitsevat myös ne vähän paksummat pipot - pirun neljä vuodenaikaa (no, yleensähän juuri kehun pitäväni vuodenaikojen vaihtelusta)! En suoraan sanottuna muista, millaiset pakkaspäähineet heillä oli. Ilmiselvää on, että minun pitää lähikuukausina huolehtia kuuden eri päähineen olemassaolosta.

Pääsin pari päivää sitten pitkästä aikaa uimaan! Kilometri taittui ihan mukavasti, ja homma tuntui mukavalta. Liikunta tasaa stressitasoani ja on tietenkin keholle hyväksi. Kävelyn lisäksi käyn salilla, uimahallissa sekä Pilateksessa. Minusta viikko on hyvä, kun kaksi kolmesta toteutuu. Pystyisin kolmeenkin ellei lapsista pitäisi huolehtia :D 

Olen oppinut kantapään kautta, että itsestään pitää voida huolehtia. Välillä on kausia, jolloin tämä ei onnistu, ja ne kyllä kostautuvat. Minulla pitää olla aikaa omiin kiinnostuksenkohteisiini, liikkumiseen ja minun täytyy saada tarpeeksi unta.

Minulla "stressimittari" on selvä: meillä on melkein joka yö jonkinlainen herätys lasten takia - painajaiset pääosassa. Jos ei ole stressiä, nukahdan heräämisen jälkeen. Jos on, en enää nukahda. Viime aikoina ongelmia on ollut hieman enemmän, toivottavasti kohta helpottaaa.

PS. On ollut oikeasti kiva huomata, että palstalla tapahtuu asioita vielä nyt syyskuussa.

PPS. Lapsillakin on pieni syyskipinä - Touhi jo kysyi, voiko ottaa hanskat aamulla. Ehkei nyt ihan vielä.

PPPS. Haluaisin nyt syksyn aikana hieman askarrella pitkästä aikaa. Katsotaan, josko keksisin jotakin vaikkapa timanttitöitä tekevän Naakan seuraksi.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua