Mediakelpoinen tehokkuus arkiaamuissa - nope!

Tehokkuudesta on tullut täydellisyyden synonyymi, tai siltä välillä tuntuu. Kun olet vauhdissa ja hoidat tehokkaasti kaikki elämän osa-alueet, olet hyvä ihminen. Jopa lepääminen täytyy suorittaa tehokkaasti. Vessakäynneistä ei onneksi juuri puhuta.

Äärimmillään sädekehän päänsä päälle saa henkilö, joka hoitaa kodin, ruuanlaiton, lapset (jos niitä on), kokopäivätyön ja liikkumisen täydellisesti joka päivä. Henkilö on käytännössä keksijä, mikäli hän on onnistunut luomaan rutiinin, jolla tämä kaikki hoituu. Jos aamujooga alkaa klo 3 aamuyöstä, henkilö on käytännössä jumala.

Aika vähän puhutaan siitä, että normaaalielämässä on kaikenlaisia säröjä, kuten meillä :D 

Meillä on varsin hyvät aamurutiinit, tai ainakin pohja niille. 

Klo 6.35 soi minun herätyskelloni. En kyllä koskaan kykene nousemaan kuin ehkä 20 minuuttia pohdiskeltuani (käytännössä plärään puhelintani). Tämän jälkeen siirryn kofeiinintuskassani painamaan kahvinkeittimen nappulaa. 

Naakka herätetään 7.10. Joo, ei pomppaa iloisena ja pirteänä ylös. Siirtyy läppärille kuulokkeet päässään ellei patista laittamaan aamupalaa. Minä aamupalailen myös - pari ruisleipävoileipää, se on siinä. Liian vähäinen proteiini muistuttaa töissä jo klo 10. 

Touhi on muuten yleensä ensin ylhäällä - onneksi on lastenohjelmat! Aamupala sorrutaan aivan liian usein tarjoilemaan hänelle. Hänen pitäisi nimittäin opetella laittamaan se aamupala itse.Vaatteet hän hakee pudottaen samalla pienen pinon vaatteita kaapista lattialle.

Minä onnistun aamupesun ja pukeutumisen jälkeen olemaan suurin piirtein työkunnossa. Kello on tällöin noin 7.40. Aamujumppa, nope. Olen sentään pirteämpi kahden kahvikupillisen jälkeen. En kuitenkaan juuri koskaan muista huolehtia kaikkea irtaimistoani työkuntoon. Avain häviää vähintäänkin.

Pahimmassa tapauksessa hokaan tässä vaiheessa, että lasten reput unohtuivat illalla oikein pakkaamattomaan kuntoon. Everstimäinen käsky pakata välittömästi ei oikein herätä iloa ja innostusta lapsissa. 

Jollakin konstilla parivaljakko löytää kuitenkin tiensä kouluun ja käytännössä aina ajoissa. Minäkin pompin työpaikalleni välillä ensimmäisten joukossa. 

Voisimme olla tehokkaita ja muistaa aina kaiken jo edellisenä iltana. Voisin herätä aiemmin ja vaikkapa jumpata. Arvostan kuitenkin nukkumista varsin paljon enkä ole ollut hyvä nousemaan heti kellonsoiton jälkeen edes lapsena.

Uskon kuitenkin, että aamusäätömme on varsin inhimillistä. Päädymme välillä hieman sekasortoisesta tilanteesta juuri sinne minne pitääkin. Olenkin alkanut ajatella, että hyvä aamurutiini on herääminen, aamupala ja töihin ja kouluun päätyminen ajoissa. Se siitä!

Onneksi aamut ovat jo valjenneet eikä töihin tarvitse lähteä pimessä ennen ensi syksyä :)