Valtiollinen jumalanpalvelus ja pukusäätö

Meillä oli tiistai-iltana melkoinen pukushow. Lasten luokka oli saanut kutsun valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Sehän on tilaisuus, jonne on pakko laittaa ykköset päälle. Sain päänsäryn, kun pukuja sovitettiin ;) 

Vaikka lapset eivät ole enää aivan pieniä, pukujen sovittaminen näyttää merkitsevän heille samaa kuin riehuminen. Koskahan se rauhoittuu?

Naakan kohdalla keissi oli suhteellisen helppo. Hänellä on juuri ollut nelosten tanssit, joten Naakka meni samalla puvulla. Helmalle oli ehkäpä pudonnut vähän jotakin, mutta se saatiin puhdistettua.Naakka sai myös asun ylleen melko itsenäisesti.

Mutta Touhi...hän ei ollut koskaan ennen suostunut pukemaan ylleen juuri minkäänlaisia juhlavaatteita. Siihen tarvittiin valtiollinen tilaisuus sekä lahjontaa. Juhlapuvun pito maksoi meille lisäosan Brawlstars-peliin, kokiksen ja Tupla-patukan :D 

Loppujen lopuksi kävi niin, että Touhi itse asiassa tykästyikin pukuunsa. Hän on myös puvun hankkimisen jälkeen presidenttitenttejä seuratessa arvioinut, kenellä on hienoin puku ;) Hän sai koulussa myös kehuja ainakin opettajaltaan.

Juhlapäivän aamuna oli pakkasta toistakymmentä astetta. Se ei ollut oikeastaan paha, sillä molemmat vetäisivät talvihaalarin ylleen. Tilaisuuteen tarvittiin myös muun muassa henkilöllisyystodistukset, jotka tulivat onneksi myös takaisin ;) 

Molemmat olivat jaksaneet hienosti tilaisuuden ajan. Poliitikoista kiinnostuneelle Naakalle tilaisuus oli erityisen jännä, ja moni julkisuuden henkilö oli kävellyt ihan vierestä :) Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. 

Ehkä nyt ovat todella juhlalliset tilaisuudet ohi tältä vuodelta. Tosin nyt olisi ehkä kätevä saada kutsu johonkin, kun asut ovat valmiina :D Toisaalta keksin, että ainakin Touhin voisi nyt kätevästi lähettää esimerkiksi hienostokouluun, jotta hän pysyisi yhtä edustavana jatkuvasti ;) 

Ei kannata pelästyä. collareihin ja verkkareihin vaihdettiin juhlan jälkeen hyvin nopeasti. Olemme yleisesti ottaen hyvin epämuodollisia pukeutujia. Tämä oli sen asteinen venyminen, että voimme olla ylpeitä itsestämme.