Autoilua

Edessä on kyläily vanhempieni luona. Automatka kestää puolisentoista tuntia. En itse aja (varsinkaan niskavamman saatuani, mutta ei ole lempihommaa muutenkaan), mutta tykkään istua autossa ja katsella maisemia. Tämä matka ei kuitenkaan ole kovin erikoinen, kun se on tehty aiemmin jo lukemattomia kertoja.

Whiplash on aiheuttanut minulle autopahoinvoinnin pahenemisen. Jos tie on vähänkään mutkainen tai jos joudutaan pyörimään esimerkiksi parkkipaikkaa etsimässä, minulle tulee äkkiä huono olo.

 Autosta noustessa tasapainoaistilla voi kestää pitkään, tunninkin, tottua taas siihen, että maa pysyy paikallaan jalkojen alla. Jos matka on pitkä, voi pahoinvoinnin aalto seurata puolikin tuntia sen jälkeen, kun matka on jo loppunut. Tämä on kiusallinen vaiva, varsinkin jos ollaan kylässä tai muuten vain asioita hoitamassa.

Odotan kaikesta huolimatta reissua innolla! Yllä olevan kuvan otin edellisellä kyläilyreissulla - maaseudulle olemme siis suuntaamassa. Edellisellä reissulla oli kova pakkanen, ja kamerakin hyytyi, kun olisin vielä halunnut kuvata.

PS. Edessä on muutakin jännittävää. Huomenna käyn fysiatrilla Ortonin kipuklinikalla. Tarkoitus on vähän tarkentaa diagnoosiani ja saada selvitystä muutamaan mieltä askarruttavaan kysymykseen.