Byrokratiaa ja kielteisiä päätöksiä

-
Kun tulin kotiin matkalta, oli minulle tullut kirje Kelalta - olivat hylänneet sairauslomani taas. Sen ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllätys, tuntuuhan kyseinen organisaatio tekevän kaikkensa syrjäyttääkseen minut. Kuitenkin asia itketti ja valvotti seuraavan yönä, ja olinkin sitä seuraavana päivänä aikamoinen zombi.

Puolison kanssa sovimme kuitenkin, että nyt ei anneta periksi. Valitamme asiasta. Meillä on nyt sekä yleis- että erikoislääkärin (fysiatri) todistus asiasta. Lisäksi työvoimatoimisto on sitä mieltä, ettei minulle voi nyt tarjota töitä tai koulutusta, kun kaksi työkokeilua on saman vuoden sisällä mennyt niskan takia penkin alle. Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmässäkin ovat tilanteestamme tietoisia.

Kela on nyt ristiriidassa lausuntojensa kanssa, sillä loppusyksystä sain heiltä päätöksen, etteivät he ala arvioida kuntoutustarvettani, sillä heidän mukaansa heidän kuntoutuksensa ei kuntouta minua työkykyiseksi. Nyt, muutamia kuukausia myöhemmin, olenkin heidän mielestään täysin terve!

Tällaista tämä meidän elämämme on. Ihan kuin minulla ei olisi tarpeeksi huolta ihan jokapäiväisestä selviämisestä oireideni kanssa, niin byrokratiakoneisto laittaa yhä vain uusia kapuloita rattaisiin. Se väsyttää.

Kommentit

  1. DD28. maaliskuuta 2012 klo 21.45

    Koitapa jaksaa, tuota se aina on. Vasta riittävän taistelun jälkeen myöntävät, sitä ennen tulee jatkuvasti hylsyjä.

    VastaaPoista
  2. Rouva Niskanen30. maaliskuuta 2012 klo 14.23

    Isot kiitokset tsempistä! Jokainen hylkäävä päätös on aina pieni henkinen romahdus, mutta periksi ei anneta! Minäkin uskon, että oikeus tapahtuu, kun tarpeeksi kauan jaksaa pysyä äänessä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit
Lue lisää

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

-
Kuva
Taidan kärsiä siitä , kuten aika moni muukin. Minulla oireet ovat kausittaisia, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oireita on ollut liikaa. Täytyy jo kiinnittää huomiota ruokavalioon. Siksipä meillä (ainakin minulla) on valittavana kahta ruokalajia, nakkikeittoa ja kasvissosekeittoa. Jos saisin vatsani viimein rauhoittumaan, olisin kyllä hyvin onnellinen. Nyt on taas pakko välttää ainakin sipulia ja palkokasveja. Jauheliha ei ole hyväksi myöskään. Tuoreet kasviksetkin ovat vähän huonoja. Tästä voinee päätellä, että ongelma ei ole seka- ja kasvisruokavalion välinen, siis omalla kohdallani. Hyvinä kausina ei tarvitse olla niin varovainen, onneksi. Pahin aiheuttaja on kuitenkin stressi. Olisi kyllä mielenkiintoista saada ihan konkreettisia neuvoja, joilla ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä,  sosiaalista tietotyötä tekevä ruuhkavuosiäiti onnistuisi elämään stressittömästi :D  Eipä sitä stressiä voi kokonaan välttää, mutta toki stressitekijöitä voi karsia pois. Joissakin kohtaa täytyy vähän
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p
Lue lisää