Matkalla veden päällä ja tunnelmia sen alla - osa 2
Lauantai-ilta päättyi silläkin puolella lahtea saunomiseen. Saunassa sujui hyvin, mutta vaatteita pukiessa iski sitten päälle niin huono olo, etten oikein tiennyt, olinko pyörtymässä vai oksentamassa - en tehnyt kumpaakaan.
Lyhyehkö kävelymatka saunalta takaisin tuttavien asunnolle oli vaikea (piti kertakaikkisesti keskittyä hengittämään ja laittamaan jalkaa toisen eteen, kun huimasi ja tärisytti ja niskaan sattui).
Asunnolla menin suoraan sohvalle makaamaan. Näin kului seuraava tunti. Ei se sohvalla makaaminenkaan ihan kamalaa ollut, nimittäin porukan pienin oli kovin puuhakas ja sohvalta käsin oli hauskaa seurata hänen touhujaan (tai kuunnella, sillä eihän se pelkkä olohuone leikkikentäksi riittänyt).
Seuraava päivä alkoi paremmin, ja lähdimme toiselle retkellemme katsomaan erästä linnaa ja sen läheisyydessä sijaitsevaa trooppista perhostaloa. Perhostalossa lämpö, raskas ilma ja monet objektit meinasivat olla aistiyliherkkyydelleni liikaa, mutta kyllä siinä potemisen lomassa tuli kaikkea mielenkiintoista nähtyä.
Mieleen jäi erityisesti suuri perhonen, joka elää vain kolme päivää ja jolla ei ole lainkaan ruuansulatusjärjestelmää. Se elää vain houkutellakseen puolison luokseen ja lisääntyäkseen. En enää muista, minkä niminen laji on tai missä se elää. Opas piti perhosta kämmenellään, mutta emme silti älynneet ottaa kuvaa.
Ilta sujui rauhalliseen tahtiin ruuanlaiton, syömisen ja seurustelun parissa. Edellisen illan pahoinvointikohtaus ei onneksi uusinut.
Aamulla lähdimme aikaisin paluumatkalle. Se matka sujui yhtä tahdikkaasti kuin menomatkakin - laivan saunassa oli huvittavaa istua, kun laiva keinui ja osa pesuvesistä tuli saunan puolelle! Tapakset ja viini olivat myös oikein aistikas välipala (puoliso nautti sen sijaan grillimakkaran...)
Suurkiitokset ystäväperheelle hienoista lomapäivistä! Lomaseura oli parasta mahdollista laatua! Niskaongelma kulki matkassa mukana, mutta tällä kertaa lähinnä sivuroolissa.
Lyhyehkö kävelymatka saunalta takaisin tuttavien asunnolle oli vaikea (piti kertakaikkisesti keskittyä hengittämään ja laittamaan jalkaa toisen eteen, kun huimasi ja tärisytti ja niskaan sattui).
Asunnolla menin suoraan sohvalle makaamaan. Näin kului seuraava tunti. Ei se sohvalla makaaminenkaan ihan kamalaa ollut, nimittäin porukan pienin oli kovin puuhakas ja sohvalta käsin oli hauskaa seurata hänen touhujaan (tai kuunnella, sillä eihän se pelkkä olohuone leikkikentäksi riittänyt).
Seuraava päivä alkoi paremmin, ja lähdimme toiselle retkellemme katsomaan erästä linnaa ja sen läheisyydessä sijaitsevaa trooppista perhostaloa. Perhostalossa lämpö, raskas ilma ja monet objektit meinasivat olla aistiyliherkkyydelleni liikaa, mutta kyllä siinä potemisen lomassa tuli kaikkea mielenkiintoista nähtyä.
Mieleen jäi erityisesti suuri perhonen, joka elää vain kolme päivää ja jolla ei ole lainkaan ruuansulatusjärjestelmää. Se elää vain houkutellakseen puolison luokseen ja lisääntyäkseen. En enää muista, minkä niminen laji on tai missä se elää. Opas piti perhosta kämmenellään, mutta emme silti älynneet ottaa kuvaa.
Ilta sujui rauhalliseen tahtiin ruuanlaiton, syömisen ja seurustelun parissa. Edellisen illan pahoinvointikohtaus ei onneksi uusinut.
Aamulla lähdimme aikaisin paluumatkalle. Se matka sujui yhtä tahdikkaasti kuin menomatkakin - laivan saunassa oli huvittavaa istua, kun laiva keinui ja osa pesuvesistä tuli saunan puolelle! Tapakset ja viini olivat myös oikein aistikas välipala (puoliso nautti sen sijaan grillimakkaran...)
Suurkiitokset ystäväperheelle hienoista lomapäivistä! Lomaseura oli parasta mahdollista laatua! Niskaongelma kulki matkassa mukana, mutta tällä kertaa lähinnä sivuroolissa.
Kommentit
Lähetä kommentti