Utu-koiran päivävisiitti

Tämä aamu alkoi jotenkin ihan typerästi. Mikään ei huvittanut ja kaikki tuntui ihan tyhmältä. Suurimmaksi osaksi olotila taisi johtua siitä, että niska ja selkä ovat taas niin uskomattomassa jumissa. Voi, kun tuttu hieroja palaisi lomalta ja äkkiä!

Sinänsä asiat eivät ole ollenkaan huonosti, minulla on jopa muutama pieni kirjoitushomma, joita voipi (ainakin hyvällä tahdolla) työjutuiksi kutsua. Täytyy katsella, mitä niistä tulee. Ainakin saan harjoitusta, jos ei muuta.

Sitten puhelin soi. Siellä ilmoitettiin, että tuleva opaskoira Utu on tulossa luokseni päivävisiitille. Mikä ihana yllätys! Sain varsin nopeasti itseni päiväkuntoon ja asunnon koiraystävälliseksi.

Utu-neito saapui ja innostui tilanteesta välittömästi. Emännän perään piti tosin vähän itkeä. Sitten marsuhäkki alkoi kiinnostaa. Nipsu maastoutui pyyhkeiden alle, mutta Nasua vieras nuuskija jopa vähän kiinnosti. Utua harmitti, kun hänen ja marsujen välissä oli sellainen täysin tarpeeton kalteri!

Lenkilläkin kävimme. Lähikorttelien tiensivut tuli nuuskittua tarkasti. Olipas hassua olla koiran kanssa lenkillä! Viimeksi harrastin kyseistä lajia vuonna 2006 (meniköhän vuosi oikein), jolloin meidän sileäkarvainen noutajamme oli jo hyvin vanha.


Aika koiran kanssa aktivoi minuakin, ja sain vierailun jälkeen omia kirjoitustöitänikin eteenpäin. Vielä pitäisi tosin viitsiä lähteä hakemaan marsuille ruohoa.

Ai niin, viikonlopun visiitit sujuivat varsin hyvin. Olen kyllä vieläkin väsynyt. 60-vuotispäivillä oli koolla oikein mukava porukka ja seuraavan päivän juhlilla 3,2-kiloinen pienokainen otti tilanteen ja julkistetun, nätin nimensä oikein lunkisti - hän nukkui läpi juhlien.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys